Seura hankki itselleen oman talon, vaan sekin pian kävi liian pieneksi tarkoitukseensa. Alettiin kesällä 1894 puuhaamaan uutta kokoushuonetta keskelle kaupunkia. Silloin erosi joku osa jäseniä seurasta ja perustivat itselleen uuden seuran. Vielä nytkin on tuo toinen seura nimellisesti olemassa, vaan isoja ei se ole saanut aikaan ja jäsenluku on pieni.
Valon Lähteen uusi talo valmistui lokakuulla 1894 ja tuli se maksamaan noin kolme tuhatta dollaria. Seuralla on myöskin oma hyvä lainakirjasto.
Vaikka raittiustyö onkin Rock Springsissä hyvää saanut paljon aikaan, on tehnyt muutoksen oloissa entisyyteen nähden, niin kumminkin yhä vielä saadaan nähdä väkijuomainkin vaikutuksia. Onhan seudulla pari kolme suomalaista kapakkaa, jotka levittävät kirousta ympärilleen.
Raittiusseuran rinnalla on myös herännyt halu seurakunnalliseen järjestykseen. Keväällä 1891 perustettiin tänne seurakunta ja opettajaksi saatiin Carbonista pastori H. Tanner. Useita vuosia hoiti Tanner seurakuntaa, mutta sitte tuli pientä erimielisyyttä, joten paikkakunnalle perustettiin toinen seurakunta.
Vanha seurakunta käytti ensin erästä vanhaa kouluhuonetta kirkkona, mutta kun se ei enää vastannut tarkoitustaan, alettiin puuhaamaan uutta kirkkoa. Tätä hanketta johti silloinen seurakunnan innokas pappi, pastori A. Riippa, joka oli Tannerin sijalle tullut. Keväällä 1897 oli oma kirkko seurakunnalla. Se on aika sievän näköinen. Kellon torniin lahjoitti eräs kansalainen, Jaakko Särkijärvi. Seurakunta on nykyään hyvällä kannalla. Opettajana toimii nyt pastori A. Granholm.
Toisen, n.k. kansallisseurakunnan pappina on pastori K. A. A. Koski, joka pitää jumalanpalveluksia myös Hannassa.
Torvisoittokunta on Rock Springsinkin suomalaisten kesken ollut toimessa jo kuudetta vuotta. Siihen kuuluu noin 20 soittajaa. Paljon on se hauskuutta tuonut.
Loukkausapuyhdistys on ollut suuresta hyödystä loukkautuneita avustaessa. Noin pari tuhatta dollaria on se jo maksanut loukkautuneille.
Hiilikaivoksissa ansaitsevat suomalaiset kuten muutkin täällä elatuksensa. Kaivannossa n:ro I työskentelee suomalaisia lähemmäs kaksi sataa.
Lukija, lähdeppäs kerran katsomaan hiilikaivantoa sisältä. Puemme kaivantovaatteet yllemme ja astuskelemme aamulla ennen seitsemää n:ro I:n nostohuoneelle. Siellä noustaan hiilivaunuun. Nyt sytytetään hatussa olevaan lamppuun tuli, sillä niin pian kun mustasta aukosta pujahdetaan sisälle, tulee aivan pimeä, pimeämpi kun outo voi aavistaa. Ei pimeimpänä syysyönä voi olla niin pimeä kun on luonnostaan tuolla kaivannossa, ei siellä ole tähden himmeääkään väikettä. Olemme maansisässä. Seinät, katto ja lattia ovat pikimustat, ei kajastustakaan näy.