Vaunuja on pitkä juna ja niihin sijoittuu puolen tuhatta kaivantomiestä. Juna päästetään menemään ja hyvää kyytiä kiidämmekin puolentoista mailia kaivannon sisään. Meno kestää vaan noin 7 minuuttia. Loppumatka kävellään niitä käytäviä, joita myöten muulit vetävät vaunuja. Lokeroita on satoja ja siellä tehdään kaivamista.
Tässä n:ro I:ssä on noin 10 jalkaa paksulti kivihiiltä kallioiden välissä. Kivet pönkitetään paksuilla pölkyillä. Tonnin vetoisia vaunuja ottaa tavallisesti lastata irtiotetusta hiilestä 40 minuuttia. Hiilen irroittaminen tapahtuu siten, että alhaalta kalliota vasten hakataan pikkakirveellä syvät kolot. Sitte porataan koneella reikä, mikä on pari tuumaa läpimitaten ja välistä kahdeksankin jalkaa pitkä. Reikään pannaan ruutia ja ammutaan. Joka ammunnalla putoaa monta vaununlastia hiiliä. Kuta isompia hiilet tulevat, sen parempi on ansio. Kaivantomiehen päiväansio on monenlainen, tavallisesti vaihtelee se 2—3 dollarin välillä. Toisinaan nousee ansiot ylikin tuosta määrästä.
Miehet, jotka hiilikaivannoissa tekevät jonkun aikaa työtä, ovat siihen hyvin tyytyväisiä eivätkä halua vaihtaa työtään maanpäällystyöhön.
Rock Springsin kaivannon n:o I pohjasta maan päälle kohtisuoraan on matkaa 4—5,000 jalkaa. Enimmät kaivannot kuuluvat Union Pacificrautatielle, mutta on joku yksityinenkin. Kaivanto n:o IX on hyvä työmiehille puhtaan ilman ja hyvän ansionkin tähden. Sen kaivannon sisällä on rautatietä yli 10 mailia, josta voi päästä käsitykseen kuinka laaja on kaivanto ja kuinka suuri liike on sen sisällä. Siitä ovat Rock Springsin kaivannot hyvät, ettei siellä ole kaasua ja ilma pidetään verrattain hyvänä. Mutta tapahtuu niitä tapaturmia täälläkin. Karaistu täytyy olla kaivantomies, sillä kuolema uhkaa häntä joka askeleella.
Jos nyt lähdemme Rock Springsistä ja siirrymme 5 mailia sivulle valtatiestä, niin löydämme pienen kaivantopaikan, jonka nimi on Hopkinsville. Tänne ovat suomalaiset siirtyneet ensin Rock Springsistä v. 1889. Paljon ei ole siellä kansalaisiamme. Raittiusseura on heillä ollut, vaan lienee nykyisin kuolluksissa. Hupina on heillä pieni lainakirjasto.
Jatkaen matkaa etemmäksi tulemme lähellä Utahin rajaa Red Canoniin. Tälle nurkalle mormoonien keskeen ovat ensimmäiset suomalaiset tulleet v. 1883. Hyvät ansiot, kauniimpi seutu ja raittiimpi ilma houkuttelivat suomalaisia tänne muualta Yhdysvalloista. Red Canonin läpi juoksee pieni joki antaen seudulle kauniinlaisen näköalan. Maa yleensä on ruohonpeittämää ja keinotekoisella kastelemisella on kasvu paikoin saatu niin hyväksi, että niitetään paljo heinää.
Kun suomalaisia sinne enemmän saapui, tulivat hekin keskuuteensa perustaneeksi raittiusseuran v. 1890. Ei kauvan jälempää perustivat he sinne myöskin seurakunnan, jota hoiti Rock Springsin pastori.
Red Canonin kaivannot ovat kaasuisia, ja kaasu pääsee joskus räjähtämään tuottaen suurta turmiota miehille. Eräässäkin tuollaisessa kaasu räjähdyksessä kuoli 62 työmiestä, joitten joukossa 8 suomalaista. Kaasun y.m. vaikutuksesta on suomalaisia muuttanut pois paikkakunnalta, joten ei heidän joukkonsa enää ole monta kymmentä. Niinpä raittiusseura ja seurakunta ovat kuolleet, ainoana yhteissiteenä on heillä enää loukkausyhdistys. —
Kun matkustimme Union Pacificia suomalaisten luo Red Canoniin, kulimme rautatien sitä haaraa, joka menee Utahiin. Toinen haara lähtee vähä ennen Red Canoniin saapumista Montanaan päin. Sen varrella, noin 80 mailia länteen Rock Springsistä on nuori hiilikaivanto Diamondville, jonne myöskin on suomalaisia asettunut.
Tämä kaivanto avattiin v. 1893 ja jo seuraavana vuonna tulivat sinne ensimmäiset suomalaiset. Kun kansaa alkoi enempi karttua, perustivat he raittiusseuran keskuuteensa lokakuussa 1897 ja on se ollut hyvänä apuna kansalaisten sivistämisessä. Omaa raittiustaloa on alettu hommaamaan. Lainakirjasto on myöskin paikkakunnalla. Seurakuntakin on jo perustettu, mutta omaa pappia ei vielä ole. Nykyään käy heidän luonaan Rock Springsin pastori kerran kuussa. Suomalaisia asujamia lienee paikkakunnalla noin 300. Elämä heillä on siivoa ja mallikelpoista. Työmiesunioni on heillä, ja yhdessä toiskielisten kanssa koettavat pitää oikeuksiaan voimassa.