Suomalaisiakin on tässä kummallisessa maassa, heitä tavataan aina laaksojen pohjilta korkeille vuoristoille asti, aina yläpuolelle kasvillisuuden rajan. Ja kaivantohommat ovat kansalaistemme elinkeinona. Kumminkaan ei Coloradon luonto näytä oikein voineen suomalaisia viihdyttää, vuoret lienevät tuntuneet liian jylhiltä, liian kammottavilta. Suomen luonto on kokonaan toisellaista lehtevine vaaroineen ja siintävine järvineen.
Ensin suomalaiset ohjasivat kulkunsa Denverin lähelle, siitä ylemmäksi ja kauvemmaksi vuoristoon Pikesvuoren juurelle ja vielä kauvemmas Leadvilleen. Vuoden 1880 seuduilla löytyi muudan suomalainen kullanpesijä Californian kurussa, lähellä sitä paikkaa mihin myöhemmin rakennettiin kuuluisa kaivantokaupunki Leadville. Kun sitte vuosia myöhemmin alettiin rautatietä rakentaa Denveristä Leadvilleen, löytyi useita kymmeniä suomalaisia rautatientyössä, ansaiten siihenaikaan hyvänlaista palkkaa. Kun rautatienteko loppui, jäi osa sen työmiehistä, suomalaisia y.m. kansallisuuksia Leadvilleen kaivantotöihin. Silloin oli Yhdysvalloissa olemassa Shermanin hopealaki, joka velvoitti hallituksen ostamaan suuret määrät hopeaa pitääkseen hopeanhinnan korkealla. Ja kun Leadvillen kaivannot ovat rikkaat hopeasta, ei ihme jos siellä hyvää palkkaa ja hyviä aikoja nautittiin. Kaivantomiehen palkka oli 3 1/2—5 dollaria.
Mutta tätä ei kestänyt kauvan, lakkautettiin Shermanlaki ja sitä seurasi hopeanhinnan alennus ja useain kymmenien kaivantojen seisaus. Aika ei ole sittemmin parantunut entisilleen, on ollut työlakkoja ja muita mullistuksia. Kumminkin on työpalkka kaivannossa vielä verrattain hyvä, maksetaan 3 dollaria päivältä.
Miehenpuoliset kansalaiset Leadvillessä ovat melkein järkiään kaivantohommissa. Joitakuita suomalaisia tyttöjä on palveluksessa, ansaiten 20, 25 jopa enemmänkin dollareita kuukaudessa.
Leadvilleä kutsutaan "Pilvien kaupungiksi" ja onhan se 11,000 jalkaa merenpintaa korkeammalla, joten usein pilvet ovat kaupungin alapuolella laaksossa päin. Suomalaiset asuvat noin mailin verran kaupungista vuoren rinteellä monta sataa jalkaa ylempänä Leadvilleä. Kaupungin ympäristöllä on tuhansia kaivantoja ja suomalaiset saavat niistä elatuksensa. Onpa ollut ja ehkä vieläkin on suomalaisia kaivantoyhtiöitä, jotka muilta vuokraavat kaivantoja määräajaksi tehdäkseen työtä omin päinsä. Suomalaiset ovat näin ansainneet hyviä rahoja. Jos käyt katsomassa noissa kaivannoissa, huomaat ettei jalo metalli lähde puuveitsellä vuolten. Hikipäässä saa siinä tehdä työtä terästetyillä työkaluilla ennenkun hopeamalmi lähtee liikkeelle, ja sekin sulimossa puhdistettuna antaa vaan pienen osan hopeaa sekä muuta metallia.
Mitä suomalaisten aineelliseen toimeentuloon tulee, ovat he tavallisen hyvissä varoissa omistaen omat talonsa, ja usealla on omia kaivantoalueitakin, joskaan niissä nyt hopeanhinnan alhaalla ollessa ei kannata työskennellä. Hopeakaivajaksi, kuten yleensä metallikaivantoihin, ei pääse kuka tahansa. Siinä vaaditaan tottumusta. Uusi mies, tuntematta metallin tai maan laatua, usein sekoittaa kelvotonta maata malmiin ja tekee aika vahingon. Kyllä sitä kuokkia, kaivaa ja porata osaa kuka tahansa, mutta tuntea metallimalmi arvottomasta maasta vaatii vuosien kokemusta. Paitsi hopeata saadaan Leadvillen kaivoksista isossa määrässä lyijyä, mutta tämä vaikuttaa kaivantomiehiin usein vaarallisen taudin, lyijytyksen. Kultaa ja rautaakin tulee noista kaivoksista.
Henkisiä pyrinnöitä Leadvillen suomalaisilla on ollut, kuten raittiusseura, soittokunta y.m. On heillä oma seurahuonekin yhteisiä kokouksia varten. Mutta suomalaista pappia siellä ei ole ja seutu on kaukana sellaisilta paksummilta pesäpaikoilta, joissa on oma pappi. Coloradon suomalaisseudut eivät ole väkirikkaita ja ovat ne hajallaan toisistaan.
Toinen huomattavampi suomalaisseutu Coloradossa on Telluride, joka on eteläosassa valtiota. Se on kaivantokaupunki samoin kun Leadvillekin, mutta sen kaivannoissa saadaan hopean ohella enemmän kultaa. Telluride ei ole varsin niin korkealla kun Leadville, on vaan noin 8,000 jalan korkeudessa, mutta sen ympärillä kohoaa vuoret vielä noin 6,000 jalkaa ylemmäksi. Leadville on vuoren kupeella, jota vastoin Telluride on laaksossa joen varrella. Kaivannot täällä ovat yleensä useita tuhansia jalkoja ylempänä kaupungista, usein hyvinkin vaikeiden esteiden takia. Tomboyn kaivanto, joka joku aika sitte joutui Rothschildien omaksi, on rikas kultakaivanto. Se on jonkun matkaa ylempänä kasvillisuuden rajasta, seudulla missä ilma jo on melkein liian kevyttä ja missä ei enää puut kasva. Siellä Suomen pojatkin muiden mukana ovat kultaa kaivaneet, mutta kovassa kivessä sielläkin on metalli. Kulta on niin kiveen sekaantunut, että harvoin sitä näkyy. Jos sattuu tuollainen kultajuova näkymään kivipalasessa, silloin kivi useinkin osuu livahtamaan kaivantomiehen taskuun. Niin saattaa käydä kultapalasellekin, jos sellainen milloin sattuu löytymään.
Telluriden tienoolla on suomalaistenkin huomattavimmalla kultakaivosyhtiöllä, "Mustan Karhun komppanialla", alueensa. Työ alettiin tässä helmikuulla 1894. Paitsi "Mustaa Karhua" on yhtiöllä muitakin alueita vierellä, kuten "Valkea Karhu", "Ryssän Karhu" y.m. Musta Karhu on kumminkin osoittautunut antoisimmaksi. Siinä on havaittu löytyvän sellaistakin malmia, joka sisältää kultaa 38 dollarin arvosta tonnille. Ja sellaisen ottaminen hyvin kannattaa. Mutta tuotantoon asti kaivanto ei ole päässyt, sillä yhtiö ei ole jaksanut saada itselleen kallista kivisurvimoa, missä kulta erotetaan kivestä. Luulon mukaan pitäisi noiden kaivantoalueiden olla pohjaltaan hyvinkin rikkaita, sillä seudun rikkaimmat kultasuonet kulkevat tämän alueen läpi. Yhtiö on ollut kaupoissa osasta näitä "kleimejä" 60,000 dollarin hinnasta ja ostajakin jo oli tiedossa, mutta hän ei hankkinut ajalleen rahoja, joten lienee se kauppa jäänyt. Yhtiölle olisi vielä jäänyt "kleimejä", joista sopi odottaa melkein samaa hintaa. Sellaisten kaivosten hyödykseen käyttäminen, joissa kulta on kiveen kätkettynä, on vähillä varoilla mahdoton, sillä survimot ja muut konelaitokset nielevät kymmeniä tuhansia dollareita.
Paitsi tätä yhtiötä on seudun suomalaisilla useita yksityisiä kaivantoalueita, joissa he tekevät työtä varojen ja voimien mukaan. Näissäkin alueissa on hyvin toiverikkaita kleimejä, joten mahdollista on, että ajan pitkään voipi niiden omistajista varttua upporikkaita kaivosparooneja.