Suomalaiset Telluridessa tulevat toimeen oikein hyvin, ehkä paremmin kun missään muualla vuoristovaltioissa. Heidän henkisistä pyrinnöistään on raittiusseura ja kirjasto huomioonotettavat, onpa heillä oma kokoushuonekin. Suomalaisilla on omat talot melkein järjestään.
Jonkun matkan päässä Telluridesta on Ricon kaupunki, missä jokunen suomalainen työskentelee. Lyonsissa on muutamia suomalaisia kivitöissä. Myös muualla siellä täällä on suomalaisia reippaita kaivantomiehiä, jotka siellä vapaassa luonnossa ovat saaneet omituisen vapaan ja suoran käytöstavan. Heti tuntee ulkoapäin tuollaisen vuoristossa eläneen suomalaisen. Hänessä ei ole vähääkään orjamaisuutta eikä paljon sievistelevää kohteliaisuuttakaan. Hän ajattelee itsenäisesti ja vapaasti kaikissa asioissa sekä kainostelematta sanoo mielipiteensä välittämättä ollenkaan oliko se kuulijalle mieleen vai ei. Myöntää jokaisen täytyy, että järkevätuumaisia he ovat ja olennoltaan hyvin miellyttäviä, sillä on oikein hauska nähdä suomalaisia noin reippaina ja ryhdikkäinä. Useimmiten ovat he varakkaita, ovat koonneet hyvästi rahoja ja sekin antaa heidän käytökselleen varmuutta.
Suomalaisia naisia on Coloradossa vähemmänpuolisesti, vaikka palveluksessa on palkka hyvä, — ja monella seudulla reippaat suomalaiset kaivantomiehet ikävöivät Suomen sinisilmiä ja haluaisivat saada heitä kainaloisiksi kanoikseen.
Denverin ihanassa ja raitisilmaisessa kaupungissa on joitakin suomalaisia tyttöjä palveluksessa sekä joku miespuolinen käsityöläisenä. Ja ympäristöllä kerrotaan suomalaisia olevan kivityössä.
California.
Nimi California herättänee sinussa, lukijani, heti ajatuksen kullasta ja suurista rikkauksista. Mutta saadaksesi nykyisestä Californiasta oikean kuvan on sinun johdettava mieleesi suuret viini- ja hedelmäpuuviljelykset, rehevä, mahtava luonto ja ihmeellisen lauhkea ilmanala. Kultaa on vieläkin Californiassa, mutta tullaksesi oikein tuntemaan sen kulta-aikoja on sinun palattava muutamia vuosikymmeniä takaperin ajassa, oikeisiin kultakuumeen aikoihin.
Californian historia tarjoaa selvimmin kuvan Amerikan nopeasta jättiläisedistyksestä. Vielä elää ihmisiä, suomalaisiakin, jotka tultuaan nykyiseen Californiaan tapasivat sen erämaana, perkkaamattomana Eikähän siitä olekaan vielä kulunut kun tasalleen puoli sataa vuotta jolloin suuri Californian kultakuume, Suuren Lännen asuttamisen lähin aihe alkoi. Sitä ennen, tai noin 1840 vaiheilla oli ensin alkanut pienempiä yksityisiä joukkoja, enimmäkseen metsästäjiä, rientää kohti kaukaista länttä. Olipa joukossa uutisasukkaiksikin haluavia. Monien vastuksien perästä aavoilla preereillä, missä saivat tapella intiaanien ja puhvelihärkäin kanssa, saapuivat he perille. Paljo hävisi ensimmäisiä matkustajia. He kärsivät jos jonkinlaista puutetta, tulivat kipeiksi ja kuolivat. Paljon heitä surmasivat intiaanitkin.
V. 1848 löydettiin kultaa suurissa määrin. Moni uutisasukkaista sai kultaa enempi kun leipää. Ja kulovalkean nopeudella levisi huuto Californian kultamaista aina Eurooppaan asti Miehet ja vaimot, köyhät ja rikkaat alkoivat varustautumaan matkalle siihen maahan, jossa kultaa voi puuveitsellä leikellä.
Suunnattomat joukot kaikenlaista kansaa, vanhoja kullankaivajia onnenetsijöitä ja seikkailijoita ryntäsi kun hurjistunut härkälauma kohti Californiaa. Joka päivä aamusta iltaan nähtiin pitkiä karavaanijoukkoja suuntaavan kulkuaan länttä kohti. Aavat preerit, joissa ennen vaan puhvelit ja intiaanit asustivat, saivat nyt nähdä kansainvaelluksen kirjavaa joukkoa. Näitä siirtolaisia seurasi insinöörejä, jotka mittasivat rautatielinjaa. Ne joilta oli kesken loppunut matkarahat, voivat helposti ansaita sitä rautatietyössä. Päiväpalkka oli hyvä. Mutta kullankaivuussa oli toivoa ansaita vielä paremmin.
Ja kultaa sitä tosiaan löytyikin siihen aikaan. Suunnattomat määrät sitä kaivettiin ja huuhdottiin. Tarkkaan ei puroja joudettu puhdistamaan, sillä nyt vielä saadaan jotenkin hyvästi kultaa useasta ennen hylätystä purosta. Mutta kuta helpompi oli kullan saanti, sitä nopeammin se meni. Leipä oli kullanhintaista, monesti annettiin paino painosta kun vaihdettiin leipää kullalla. Muut ruokavarat olivat yhtä suuressa hinnassa. Kuppi kahvia maksoi dollarin, omena tai muu hedelmä maksoi saman verran. Ruoka-aterian hinta oli viidestä dollarista aina sataan asti.