Muuten vallitsi hirmuinen nyrkkivallan aikakausi. Puukko ja revolveri oli lakina, mielivalta ja voima hallitsijana.
Ihmeellisesti ovat ajat muuttuneet tuskin ihmisijässä. Ennen ei Californiassa ollut dollaria pienempää rahaa käytännössä. Rautatien mukana tuli 50-senttiset ja 25-senttiset. Nyt jo käytetään "nikkelejä", 5-senttisiä, kumminkin on tuo vielä käytännössä pienin raha ei ainoastaan Californiassa vaan vuoristovaltioissakin.
Seikkailija sanonee Californiassa aikain huonontuneen. Mutta kyllä ne ovat parantuneet. Rahalle on tullut arvo, ja ruoka on helpommin saatavissa. Nyt voi saada Californiassa ruoka-aterian 10 ja 15 sentillä, kupin kahvia 5 sentillä, vaatekerran 10 dollarilla j.n.e. Vallattomuuden sijaan on tullut tyyni rauhallisuus. Oikeus ja laki on ottanut sijan siinä, missä ennen nyrkkivalta temmelsi.
Kulta on kyllä isoksi osaksi noukittu pois, vaikka vieläkin saadaan Californiasta vuosittain monien miljoonain dollarien arvosta kultaa. Mutta turhaan matkustaja rautatien varsilta kultakiveä katselee. Sen sijaan kohtaa silmää ihanille mäenrinteille istutetut hedelmäpuutarhat. Kukkia kukoistaa läpi vuoden, ruusuja on joulunaikanakin. Jo tammi- ja helmikuussa tehdään kylvöjä sekä ensimmäinen sato korjataan silloin kun Suomessa maanviljelijä alottelee kevätkylvöjä. Toinen sato saadaan jouluksi. Ihana, paratiisillinen maa on California! Luonto ja maan rehevä kasvullisuus ovat monta vertaa arvokkaammat kun se kulta, mikä tuon maan povesta on ryöstetty ja ryöstetään. Tuskin on mitään etelämaan kasvia, joka ei ottaisi Californiassa menestyäkseen.
California ja yleensä Tyynen meren Amerikan puoleinen ranta on kasvillisuudelta kokonaan toisellaista kun muu osa maapalloa. Kaikki siellä on jättiläismäistä. Seeteri-, tammi- y.m. metsät ovat mahtavia, mutta Californian ylpeys on sen punapuissa. Punapuu (red wood) on suurimpia puulajeja mailmassa. Sen varsinainen kotimaa on Californian pohjoisrannikko ja osa Oregonia. Californiassa Mendocino- ja Humboldtkaunteissa sitä eniten löytyy ja siellä on niiden hakkuu vireintä. Suurin punapuu mainitaan olleen se, joka kaadettiin useita kymmeniä vuosia sitte ja jota kaatamassa ja halkomassa on ollut viisi miestä kokonaista 22 päivää. Puu kuuluu olleen 308 jalkaa pitkä, 28 jalkaa paksu ilman kuorta, ja kuori itsestään kahta jalkaa paksu. Kannon päällä kuuluu olevan tilaa kolmellekymmenelle kahdelle parille tanssia. Nyt pidetään kannon päällä koulua kesäisin ajoin. Suuri on eräskin puu, joka on kaadettu sillaksi laakson poikki. Laaksossa kulkee rautatie, joten puuhun on tehty tunneli, mistä juna mahtuu kulkemaan. Toisessa päässä puuta on sen sisälle kaiverrettu huone, jota käytetään ravintolana.
Jonkun verran pienempi puu on ollut kansalaisemme Abram Henriksonin maalla Noyossa. Muutamia vuosia sitte on Henrikson kaadattanut puun ja halkonut siitä rautatiepölkkyjä, "taiseja", kuten Amerikan suomalaiset kutsuvat. Kanto on vielä jälellä, se on 20 jalkaa läpimitaten ilman kuorta. Ympärysmitta on 70 jalkaa. Vähän pienempiä ovat ne kaadetut punapuut, joiden kantoihin jotkut suomalaiset ovat itselleen saunan kaivertaneet. Hyvä kuuluu olevan löyly tuollaisessa tiviissä saunassa.
Nuo punapuut antavat monelle suomalaiselle elannon. Siellä metsissä on kansalaisiamme sadottain hakkuutöissä. — Mutta kun alamme puheen Californian suomalaisista, on paras lähteä heitä tarkastelemaan San Franciscosta, siitä paikasta, josta suomalaisten leveneminen on tapahtunut.
Mutta San Franciscon laajuus, sen kirjava väestö, sen kuumeentapainen elämä panee meille suuria vaikeuksia löytää kansalaisiamme. Ajellessamme kaupungin katuvaunuissa tai kävellessämme saatamme tehdä tarkasteluja koettaen etsiä tuttuja suomalaiskasvoja, mutta jos luulemme löytävämme saatamme yhtä hyvin ajaa kantoon, että paukahtaa. Siellä on siksi paljon suomalaispiirrettä, että jos sillä ongella rupeamme onkimaan saattaa tulla kaloja sellaisia, jotka ovat tuskin koskaan kuulleet Suomen nimeä mainittavan. Intiaaneja kun on sekaantunut idästä tulleitten kanssa, on muodostunut jos jonkin kansan omaisia piirteitä.
San Franciscossa on paljon suomalaisia, jotka eivät enää tunnusta kansallisuuttaan, elävät amerikkalaisten joukossa ja kulkevat amerikkalaisina. Yleensä tästä ei ole mitään vahinkoa kansallisuudellemme, päinvastoin on parempi, ettei Suomen nimi sekoitu heidän tekoihinsa, sillä he ovat ylimpinä tappelupaikoissa ja ovat sortuneita kapakkasankareja. Puhuessasi suomenkieltä katuvaunussa tai jossakin muussa yleisessä paikassa, saatat nähdä jonkun läsnäolevan suun menevän irvistykseen. Uteliaisuudella hän seuraa puhettasi, vaikka on olevinaan välinpitämätön. Hän ei ole enää suomalainen, mutta sitä hän on ollut. Hänkin on lapsuudessaan puhunut suomen sulokieltä, mutta on sittemmin mailmanrannalla entisiä muistoja koettanut haihduttaa mielestään. Kohtalo ja oma hurjuutensa on koventanut hänet, hän on vieraantunut entisyydestä.
San Franciscossa on paljon suomalaisia, mutta heidän lukumääräänsä on mahdoton sanoa juuri noiden vieraantuneiden vuoksi. Kansalaisia on siellä tuhat, voipi olla kaksi tuhatta ja enemmänkin, ken sen tietää ja kuka heidät kokoo kaupungin kaikista kätköistä.