San Franciscon suomalainen siirtokunta on vanhimpia Amerikassa, alkaen tuolta kultakuumeen ajoilta asti eli vuodelta 1850. Enimmäkseen ovat kansalaisemme merimiehiä, entisiä ja nykyisiä. He ovat toden totta kokeneet elämää puolelta jos toiseltakin, ja usea mies on tuttu maapallon monen kulman kanssa. Mutta merimiehen levoton elämä, alinomainen taistelu myrskyjen kanssa panee "tervanutun" hakemaan levollisempaa tointa ja työtä. Vaan heitä ei sittekään huvita maaelämän hiljaisuus, heistä tuntuu meri niin tutulta, laivat niin kodikkailta, että he enimmäkseen jäävät suuriin merikaupunkeihin, työskentelevät laivanlastauksessa ja muissa satamatöissä tai rupeavat pitämään kapakkaa.
Osa San Franciscon suomalaisia vieläkin matkailee merillä kesinä ja talvet makaa ravintoloissa. Toinen osa lastailee, tyhjentää ja korjaa laivoja. Ja kapakoitsijat hoitavat merimiehiä, tyydyttävät heidän tarpeitaan niin kauvan kun raha piisaa, ja kun raha loppuu annetaan velaksikin syödä ja juoda, joka kuitataan tulevien meriretkien ansioista.
Paljon on San Franciscon suomalaisten keskuudessa turmeltunutta ja moitittavaa, erittäinkin tuo surkea kapakkaelämä. Mutta on siellä parempaakin, on kunnollisia oikean edistyksen harrastajia ja sen vuoksi on siellä noussut henkisiä pyrinnöitäkin.
Suomalaisilla siellä on säännöllinen seurakunnallinen elämä tarjolla, mutta siitä ei tule ansio heille itselleen, vaan Suomen Merimieslähetykselle. Tämä on jo useita vuosia pitänyt lähetysasemaa San Franciscossa, ja on merimiespappi Sanalla palvellut merimiehiä sekä maissa asuvia. Jumalanpalveluksia pidetään joka pyhä ja arkinakin. Vakituista omaa kirkkoa vielä ei ole, vaan ovat kansalaiset hiljoilleen koonneet kirkonrakennuskassaa, joten on toivottavissa omankin kirkon saanti.
Keskinäiseksi aineelliseksi turvaamisekseen ovat San Franciscon suomalaiset puuhanneet aikaisemmin ja innokkaammin kun ehkä missään muualla kansalaistemme keskuudessa uudella mantereella. Jo v. 1882 perustivat sikäläiset suomalaiset keskuuteensa "Veljeysseuran", joka on ollut aivan näihin asti toimessa ja yhä vielä vaikuttaa. Sen tarkoitus on ollut auttaa sairastavia ja apua tarvitsevia jäseniä sekä niiden omaisia. Kirjat näyttää hyviä numeroita. Yli 15,000 dollaria on seura olemassa olonsa ajalla jakanut apu- ja kipurahoina ulos. Se maksaa 10 dollaria viikolta sairasapua, antaa vapaan lääkärin ja monessa tapauksessa vapaan hoitajankin. Kun seuran jäsen kuolee, maksetaan 75 dollaria hautausapua, ja saatetaan yhteisesti lepokammioonsa tuo kuollut veli.
Seuran maksut eivät ole aivan pienet, kun 10 dollaria menee jäseneksi pyrkiessä ja yksi dollari jäsenrahaa kuukaudessa. Mutta seura ei muuten olisikaan aineellisesti niin hyvässä kunnossa, ellei sillä olisi vakaiset tulot ja kannattajat. Kassassa lienee nykyään noin 6,000 dollaria ja se niissä oloissa on verrattain hyvä summa.
Veljeysseuraan kuuluu ainoastaan miehiä, mutta San Franciscon naisillakin on oma samanmallinen yhdistyksensä, "Sisarseura". Se perustettiin kymmenen vuotta myöhemmin kun Veljeysseura, nimittäin v. 1892. Sekin turvaa turvattomia, hoitaa sairaita ja auttaa kärsiviä siskojaan. Lyhyellä toiminta-ajallaan on sisarseura tehnyt arvaamattomia palveluksia sikäläisille suomalaisille, joista monikin kovien aikojen tähden olisi tullut hätää kärsimään. Seura maksaa 5 dollaria viikolta kipurahaa vapaan lääkärihoidon ohessa. Kuoleman kohdatessa antaa se 50 dollaria hautausrahaa. Jäsenmaksut ovat 5 dollaria tulorahaa ja 50 senttiä kuukausimaksua. Kassassa on toista tuhatta dollaria.
Raittiusaatteen lippua on "Murtaja" seura kannattanut. Seuran historia antaa kuvauksen "Friscon" suomalaisten naisten, seuran johtajien innosta. Juoppous kun oli levinnyt merimiehiin ja piti niitä liian lujalla kapakan orjina, meni kolme suomalaista naista kapakasta kapakkaan, missä vaan tiesivätkin suomalaisia olevan, ja siellä kehoittivat miehiä muistamaan velvollisuuksiaan ja alkamaan parempaa elämää. Se oli oloissamme silloin aivan tavatonta eikä se ollut vaikuttamatta. Monta merimiestä luopui silloin hurjasta elämästään ja tekivät raittiuslupauksen.
Harvoilla kansalaisilla on San Franciscossa omat talot, mutta lahden toisella puolen, esikaupungissa on monta suomalaista taloa. Olletikin on suomalaisten talojen luku suuri Länsi-Berkeleyssä, kahdeksan mailia Friscosta. Siellä asuukin paljon suomalaisia. Talojen omistajat toimivat merikapteeneina, merimiehinä jopa muuan liikemiehenäkin.
Mitä yleiseen varallisuuteen tulee, harva kansalaisistamme on rikas, joskin yleinen toimeentulo on tyydyttävä. Mutta kerrotaan San Franciscossa asuvan rikkaimman Amerikan suomalaisen, mr. Nybomin, jonka omaisuus tehnee miljoonan, ellei enempää. Hän omistaa suuren maatalon ja viinitarhan sekä on hänellä tuottava osuus eräässä Alaskan yhtiössä. Suomalaiset hänestä ylipäänsä vähän tietävät, vaikka kuuluukin hän auliudella käyttävän kansalaisiamme palveluksessaan.