Lähtien San Franciscosta löydämme seuraavan huomattavamman suomalaisen asuinpaikan Rocklinissa lähellä Californian pääkaupunkia Sacramentoa. Rockiin on oivallinen kivimurtimopaikka. Ensimmäisten suomalaisten kerrotaan tänne tulleen Massachusettsin kivimurtimoilta v. 1876. Siihen aikaan oli Californiassa vielä hyvä ansion saanti, ja kivityössäkin voitiin ansaita 4 ja 5 dollaria päivässä. Aika on sittemmin huonontunut, kiven menekki vähentynyt ja tuotanto kasvanut. Nykyiset ansiot ovat jotenkin huonot.
Suomalaiset omistavat useimmat kivimurtimot seudulla ja työmiehetkin ovat pääasiallisesti kansalaisiamme. Mr. J. Mäntylä, Jurvasta kotoisin, omistaa ehkä parhaan paikan koko seudulla ja on antanut työtä monelle kansalaiselle.
Henkisistä pyrinnöistä on raittiusseura vanhin. Seuralla on oma kokoushuone, jota käytetään kirkkona aina silloin kun merimiespappi käy siellä, tavallisesti kerran kuukaudessa. Lainakirjasto on ja on aika ajoin soittokuntakin kajahdutellut suomalaisia säveliä ansaiten kiitosta amerikkalaiseltakin taholta.
Californian pohjoisessa osassa Mendocino- ja Humboldtkaunteissa elää paljon suomalaisia punapuumetsissä, puunhakkaajina, sahatöissä ja maanviljelyksessä.
Jo kultakuume lienee työntänyt suomalaisia tännekin, mutta varsinainen suomalainen asutus alkaa vasta vuodesta 1872, jolloin merenkulkuun kyllästyneitä merimiehiä asettui metsätöihin Cuffeys Covessa. Keväällä 1875 tuotiin myös suomalaisia siirtolaisia San Franciscosta Noyon sahalle töihin. Ensi aikoina saivat nämä umpisuomalaisina kovaa kokea kielen taitamattomuuden takia. Vähäinenkin asian selittäminen tuotti paljon vaikeuksia, kunnes oppivat käyttämään englanninkieltä siihen määrään, että voivat sillä ajatuksensa lausua. Kesällä samana vuonna tuli uusia joukkoja ja seuraavana syksynä myöskin ensimmäinen suomalainen nainen. V. 1877 alkoi heidän huomionsa kiintyä valtion metsämaihin, joita ottivat haltuunsa asunto-oikeudella kauntin rannikko-alueelta, etenkin Noyon takalolta. Tällä tavalla perustivat he omia koteja samalla turvaten toimeentulonsa tekemällä työtä sahayhtiöille sekä teettäen muilla ja itse tehden metsissään olevista suurista punapuista rautatien ratapölkkyjä, joita möivät suuremmille yhtiöille satamapaikoissa. Maanviljelyä ovat he vielä harjoittaneet verrattain vähä, vaan innostunevat siihen enemmän, kun metsä tulee häviämään. Karjaa he kasvattavat yleisemmin.
Ensimmäisen kansankirjaston perustivat Noyon suomalaiset v. 1882. Se ei kuitenkaan tyydyttänyt ulompana Noyon takalolla asuvia, vaan v. 1887 tienoilla perustivat sinne toisen kirjaston. Samaan aikaan alettiin raittiusaatettakin ajatella ja juoppouden vähentämiseksi syntyi Noyon takalolle raittiusseura ja sen toimesta torvisoittokunta. Nämä ensimmäiset yritykset eivät kumminkaan kauvan kestäneet.
Noyossa ei tehdä enää isosti työtä. Sen vanha sahalaitoskin on jo vuosia sitte ollut kunnotonna. Kun heitämme Noyon ja kulemme siitä pari mailia rannikkomaantietä pohjoiseen, niin tulemme Fort Braggiin. Tämä on pienenlainen kaupunki, mutta suomalaisiin nähden on se ottanut voiton Cuffeys Covelta ja Noyolta, ollen nykyään suurin suomalainen pesäpaikka Mendocinokauntissa. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Noyoon, asettuivat ensimmäiset suomalaiset perheet Fort Braggiin. Ja kun sitte yhä toisia suomalaisia perheitä ja yksinäisiä kokoontui paikkakunnalle, perustivat he seurakunnan v. 1889. Kirkko myös rakennettiin ja osa seurakunnan jäseniä vastoin muiden tahtoa kutsui silloin papikseen San Franciscosta seikkailijana tunnetun, omituisen H. Turusen. Heikkomielisyytensä tähden hän pian joutui epäsuosioon ja niin täytyi hänen poistua täältä. Jäsenet, jotka ennen hänen tuloaan olivat innolla seurakuntaa edistäneet, olivat nyt luopuneet. Seurakunta joutui kannattajien vähyydessä rappiotilaan eikä sen uudelleen rakentaminen ole ollut helppoa. Vihdoinkin on järjestytty niin, että San Franciscossa toimiva suomalainen merimiespappi käy aika ajoittain jumalanpalveluksia pitämässä.
Edistyksen suurena vastustajana kirkollisella alalla on ollut se kun suomalaiset täälläkin jakaantuvat uskonnon eri käsitteiden mukaan lahkokuntiin. Apostolisluterilaiset (laestadiolaiset) ovat perustaneet oman seurakunnan. Toinen vähäinen joukko on niitä, jotka seuraavat Turusen oppia. Heillä ei ole erityistä seurakuntaa, vaan ovat pysyneet yleisessä evank. luterilaisessa seurakunnassa, mutta usein on syntynyt kiivaita sanasotia heidän ja muiden seurakuntalaisten välillä. He eivät suosi tutkinnon ja opin kautta suoriutunutta pappia, vaan tahtovat itse toimia papin tehtävät.
Suomalaisten suurin sivistyspyrintö Mendocinokauntissa on Fort Braggin raittiusseura. Väkijuomain nautinto on ollut suurena paheena kansamme riveissä ja juuri tuon haihduttamiseksi perustettiin Fort Braggin raittiusseura v. 1892. Seuralla on oma talo ja on seuran työ ollut erittäin suureksi siunaukseksi. Kansankirjastokin on Fort Braggin suomalaisilla hyvin varustettu ja arvokas. Lukuhalu on erittäin hyvä.
Vielä ansaitsee mainitsemista suomalaisten keskinäinen Veljeysseura, jonka tarkoitus on auttaa jäseniään aineellisesti sairauden ja loukkausten sattuessa.