Jos sitte lähdetään Astoriasta Portlandiin päin, niin suomalaisia kyliä on tuhkatiheään. Knappa-nimisessä paikassa on useita taloja sekä myös seudulla, joka tunnetaan "Vesikontrin" nimellä. Aina Portlandiin asti on suomalaista asutusta molemmin puolin jokivartta.
Hockinson eli niin kutsuttu Brush Prairie ansaitsee erittäin mainitsemista muitten lisäksi. Nimensä on tuo paikka saanut ruotsalaisesta miehestä, mutta suomalaisia siellä on lujasti maata itselleen perkkaamassa. Suuri korpi väistyy suomalaisten tarmokkaisuuden takia, ränsiköt muuttuvat viljapelloiksi. Soma on nähdä siellä kun suomalaiset joulunkin edellä kyntävät peltojaan ja laittelevat siementä kasvamaan. Talvi läpeensä voidaan olla maanviljelyksessä. Sellaista se on Oregonin ja Washingtonin ilmanala. Enin osa suomalaisista Hockinsonissa on apostolisluterilaisia ja on heillä oma kirkkokin.
Ennenkun poistumme Astorian ympäristöltä, täytyy minun, ollakseni rehellinen, vastapainoksi lausua ylistyksille ihanasta ilmanalasta, joita sikäläisten suomalaisten tapaan olen ladellut, että ei ne kaikki päivät silti sielläkään ole päiväpaisteisia, "herttaisia". Päinvastoin on siellä hyvin sateista. Sanotaankinhan melkein sananlaskuna: "Astoriassa sataa kolmetoista kuukautta vuodessa", eikä siinä monella kuukaudella liene erehdyttykään. Varsinkin talviaika on siellä sadeaika, sataa melkein keskeyttämättä. Mutta ilmanalan lauhkeuteen, jopa viileyteenkin ei se mitään vaikuta. Ja enemmän maanviljelijä pitää pitkällisestä sateesta kun pitkällisestä poudasta kesällä ja pakkasista talvella. Kalastajalle on se yhden tekevä, satoi tai paistoi.
Tulemme nyt Oregonin suurimpaan kaupunkiin, Portlandiin. Täällä asuu suomalaisia hyvänen joukko, enimmäkseen käsityöläisinä ja tehtaantyömiehinä. Paljon on siellä myös suomalaisia palvelustyttöjä ansaiten hyvää palkkaa. Heillä on raittiusseura, ja seurakunta-asiansa ovat niin järjestäneet, että suomalainen pappi käypi silloin tällöin pitämässä jumalanpalveluksia.
Portlandissa asuu myös kansalaisemme konsuli Wilson. Hän on monessa suhteessa kansallismainettamme kohottanut harvinaisen suoralla ja vilpittömällä käytöksellään. Hän on Portlandin vanhimpia asukkaita, on siellä ollut kaupungin lapsipäivistä asti. On siis luonnollista, että amerikkalaiset kohtelevat kunnioituksella "Venäjän konsulia", samalla kun hän suomalaisille on rakas ja isällinen ystävä.
Erittäin kauniilla paikalla on tuo Portlandin kaupunki, Columbian syrjäjoen Willametten varrella. Alinomainen kesäinen ilmanala siellä on, kuten yleensä Oregonissa. Ympäri vuoden näkee siellä kumminkin lunta, sillä vaan muutamien kymmenien mailien päässä itäänpäin on kaksi vuorenhuippua, joilla ikuinen lumi asustaa. Korkeampi niistä, Mount Hood, on yli 11,000 jalkaa ylempänä Tyynen meren pintaa. Kirkkaina päivinä kimaltelee lumi niillä ja synnyttää säteitä kuni puhtaimmasta timantista.
Etelään Astoriasta, sillä paikalla, missä Coosjoki laskee vetensä Cooslahteen, on pieni Marshfieldin kaupunki. Tämäkin on huomattava suomalaistensa suhteen, vaikka siellä ei olekaan paljon suomenkieltä puhuvia. Se on kumminkin suurimpia suomenruotsalaisten asumaseutuja Tyynen meren rannalla. Kaupungissa on paljon sahoja ja ympäristöllä on tukkityötä sekä hiilikaivoksia. Myös pyydetään seudulla lohia vaikka vähemmässä määrässä. Viime aikoina ei työt siellä ole olleet oikein vilkkaassa käynnissä. Sanotaan, että suomalaiset ovat siellä työmiehinä oikein hyvässä maineessa kuten monessa muussa paikassa Amerikassa. Kun työtä on, annetaan sitä ensiksi suomalaisille. Niin hyvin suomen- kun ruotsinkielisilläkin kansalaisillamme on seudulla ollut yhteispyrintöjä, raittius- ja apuseuroja.
Jos vielä pysymme Tyynen meren rannalla, vaan menemme pohjoiseen Washingtonin valtioon, tapaamme siellä hiilikaivantoseudulla jotenkin huomattavia suomalaisten asumaseutuja. Carbonado, yli 14,000 jalkaa korkean Reiner-vuoren juurella, on näistä huomattavin. Siellä on suomalaisia jo ollut pitemmän aikaa ja ovat he erittäin hyvin toimeentulevaa väkeä. Palkka on 10-tuntiselta työpäivältä 2 1/2 dollaria, mutta kontrahtityössä ansaitsee tuntuvasti enemmänkin. Pankeissa on joillakuilla kauniita summia rahoja. Ennen aikaan on suomalaisia seudulla ollut enemmänkin, mutta kaivantoyhtiö rupesi heitä häätämään pois itsekkäisistä syistä. Muutamia vuosia sitte kuoli siellä pari suomalaista tapaturmaisesti kaivantoon. Näiden sukulaiset rupesivat yhtiötä, jota pidettiin syyllisenä heidän kuolemaansa, hätyyttämään käräjänkäynnillä. Sen vuoksi sai moni suomalainen lähteä pois työstä.
Yhteisissä pyrinnöissä vallitsee vilkkautta Carbonadon suomalaisten kesken. Heillä on raittiusseura, jolla on oma talo ja lainakirjasto. Myöskin on heillä ollut seurakunta, joka on aika ajoin pitänyt pappia yhteisesti niiden suomalaisten kanssa, jotka rajan toisella puolen, Canadassa, elävät sikäläisillä hiilikaivannoilla, Nanaimossa ja Wellingtonissa.
Lähellä Carbonadoa on Burnettin hiilikaivanto. Siellä on myös suomalaisia. Vaikka heitä on nykyään vähän, näyttää heissä kumminkin olevan tosi yhteisyyden halu. Raittiusseura on toiminut heidän keskuudessaan ja on melkein jokainen kansalaisemme ehdottomasti raitis.