Muualla Oregonissa ja Washingtonissa elää suomalaisia pienissä joukoin, mutta sellaisia paikkoja onkin lukuisasti. Kumminkin on vielä tarkastelematta pari hyvin huomattavaa suomalaisseutua, Oregonin Adams ja Washingtonin Centerville, joissa elää suomalaisia suurmaanviljelijöitä. Mutta ennenkun sinne lähdemme, mainitsen pikimmältään muutamia muita tässä vielä nimittämättä jätettyjä seutuja, joissa on mahdollista tavata suomalaisia. Oregonissa on tuollaisia pienempiä suomalaispaikkoja: Blind Slough (maanviljelystä), Cascade Locks (halonhakkuuta), Beaver Creek (maanviljelystä) y.m. Washingtonissa: Aberdeen (kalastusta), Franklin, Cokedale ja Cumberland (hiilenkaivamista), Everett, Spokane, Seattle ja Tacoma (monenlaista työtä kaupungissa), Parkland (maanviljelystä lähellä Tacomaa), McMurray (maanviljelystä), Cosmopolis (sahatyötä), Sioux Creek (maanviljelystä), Charleston (satamatyötä), New Castle (hiilenkaivamista lähellä Seattlea), Independence (maanviljelystä) y.m. Viimemainitussa paikassa on eräs hyvinkin suuri suomalainen maatila.
Ja nyt lähtekäämme varsinaisten suomalaisten suurmaanviljelijäin luo.
Columbiajoki suupuolellaan kumminkin noin 100 mailin matkalla antaa runsaan kalansaaliin, mutta ylempänä sen vartta höysteiset rannikot ja tasangot ovat mitä parhaita maanviljelysmaita ja erinomaista kasvamaan heinää.
Ylempänä Cascadevuoriston itäpuolella aukeaa aava tasankomaa. Se on Columbian tasanko ja on aikoinaan ollut veden alla, suuren Columbiajärven peittämänä, vaan on sitte maanjäristyksien, tulivuorten puhkeamisien ja muitten mullistuksien kautta kaivanut vedellensä läpipääsön vuorten läpi ja kuivanut höysteisen tasangon tuottavaksi ja runsasantoiseksi peltomaaksi.
Siellä elää koko joukko suomalaisia maanviljelijöitä hiljaisesti, rauhallisesti ja tyytyväisesti kyntäen, kylväen ja eloa korjaillen. Muu mailma tietää vähän heistä, itse kun eivät tahdo kerskuillen kohottaa päätään ja ylpeillä asutuksillaan. Syvä kristillisyys on luonut heihin nöyryyttä ja vaatimattomuutta, se on luonut ahkeruutta ja työhalua, on karsinut pois ylelliset elämäntavat ja muut joutavuudet.
Kunnioituksella ja ihmetellen katsovat amerikkalaiset heidän tasaista ja varmaa edistymistään. Kun toiskielisten on ollut pakko ahtaitten aikojen, halvan viljanhinnan ja kalliin elämäntapansa tähden myydä tai jättää maatilansa velkamiehilleen, pankkihuoneille, niin suomalaiset ovat niitä ostaneet ja siten laajentamalla laajentaneet alueitaan.
Mikä ihme siinä sitte on, kun ei suomalainen maanviljelijä täällä usein joudu takapajulle, ei tule hätään eipä paljon velkoihinkaan? Päinvastoin hyötyvät he hiljoilleen, vaurastuvat varmasti, isontavat peltojaan. Ja kumminkin on myös heidän maksaminen veronsa, eläminen, hankkiminen koneita kuten toiskielistenkin. Eikä he saa viljastaan senttiäkään enempää kun muut.
Siinä on todellakin taika, vaan se taika ei ole sen kummempi kun ahkera työnteko ja säästäväisyys. Ne ominaisuudet ovat sikäläisillä suomalaisilla, niin miehillä kun naisillakin. Ei siinä aamukultaa odoteta pehmeissä nojatuoleissa, ei iltakausia venytellä eikä yökausia valvota tanssiaisissa tai muissa iltahuveissa. Työtä tehdään kun on työn aika, levätään levon aikana. Kesällä noustaan auringon kanssa ja sepä viittaa levollekin illalla. Jos jossakin perheessä luonto on ollut säästeliäs poikain suhteen ja on lahjoitellut tyttäriä taloon, niin mitäs muuta kun pannaan tytöt pellolle ohjaamaan nelivaljakolta. On aivan tavallista näitten maanviljelijäin luona nähdä talontyttäriä pellolla kyntämässä, karhitsemassa ja eloa kokoomassa. Ja tästä he tietysti vaan reipastuvat ja vilkastuvat. Samoja neitosia voidaan nähdä myöskin ompelukoneen ääressä ja hyörivän kotitoimissa yhtä suloisina, sulavina jopa miellyttävinäkin kun kaupungin hennot naiset konsanaan.
Suomalaiset maanviljelijät täällä, Adamsissa ja Centervillessä sekä ympäristöllä, ovat enimmäkseen laestadiolaisia. Heidän rauhallisessa elämässään tapahtuu pienempi muutos ainoastaan jonkun kerran vuodessa, kun saarnamiehiä tulee ulompaa kyliin. Silloin on kyläilyä ja kestailua, sillä tavaksi on tullut pitää raamatunselitys niin paljon kun mahdollista jokaisen kotona. Tällaista juhlimista, mikä tavallisesti tulee joulunaikana, kestää viikon pari, jolloin käydään uutteraan kirkossa ja iltakokouksissa. Sanomattakin ymmärtää, ettei ne tällaiset taloa hävitä, kun ei niissä tule viina kysymykseenkään. Ja ruokaahan sitä on joka talossa. Jos tuossa nyt joku ylimääräinen kahvinaula kuluu, se kai ei suuriin tunnu.
Näitä saattaa todella sanoa suurmaanviljelijöiksi, sillä siellä on taloja, joissa on 500—1,000 eekeriin (noin 200—400 hehtaaria) maata itsellään ja monesti saman verran vuokramaata. Niin suuret maa-alat läpeensä viljeltynä on kylläkin suurta. Työtä tehdään 15—25 hevosella. Nisua saadaan vuosisatona 5,000—10,000 bushelia (1,750—3,500 hehtolitraa). Kun otetaan huomioon, että viljelys täällä ei ole vuosisatoja vanhaa, vaan tavallisesti asujamet itse ovat uutisviljelijöitä, ovat kääntäneet pelloiksi seudut, joissa ei ennen ole ollut peltoa ollenkaan, niin täytyy ihmetellä suomalaisen käsialaa siellä.