— Miten hän olisi tänne joutunut? epäili Martti. Mutta kun hänkin tähysti tarkkaan, oli hän tuntevinaan sisarensa kasvot.
Erkki Mulikka oli samassa miesjoukossa. Myös hän loi katseensa osoitettuun suuntaan. Yhtäkkiä pääsi Erkin huulilta:
— Se roisto. — Ja hän pui nyrkkiään.
Martti Marttinen ja Olli Räsänen kiiruhtivat laivaan tervehtimään ja auttamaan Reetaa. Ilonkyynel silmissä tarttui sisar hämmästyneen veljensä käteen.
— Miten sinä olet täällä? Onko vaari kuollut? kysyi Martti sulkien sisaren syliinsä.
— Kuollut on vaari. Minun ainoa turvapaikkani oli täällä.
Reeta ei halunnut tällä kertaa enempää kertoa. Mainitsi vain, että metsäsuomalaisia tuli useampia, samoin Suomen suomalaisia.
Erkki Mulikka ei seurannut Marttia ja Ollia heidän mennessään laivalle. Hän ja hänen lapsuudentoverinsa olivat kyllä nähneet toisensa, mutta sitten piti Erkki silmänsä naulattuina punatukkaiseen ja tämän toveriin, jotka hän tiesi katkerimmiksi vihollisikseen.
Reeta kummasteli jonkun verran Erkin viipymistä. Olihan hän huomannut hänet hyvin toisten joukosta rannalla.
Martin ja Ollin kootessa Reetan tavaroita lähestyi heitä kuvernöörin tytär.