— Pojat, jos olette luoneet katseenne tähän tyttöön, tietäkää, ettei hän ole vapaa. Hän on onnellisempi kuin te ja onnellisempi kuin minäkin. Hänellä on omansa rannalla vastassa. Amerikka tarjoo hänelle jo alunpitäen kaikki.
Miesten kasvot menivät irvistävään nauruun, joka oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi kuvernöörin tytärtä kohtaan.
— Onpa soma nähdä hänen valittunsa, se onnellinen, joka saa emännän kotiinsa, nauroi toinen miehistä, punatukkainen. — Luulen, ettei täällä ole emäntiä kovinkaan tarjolla, ellei niitä puissa kasva.
— Pakanoihin kai moni nuori mies saa turvautua, huomautti hänen toverinsa.
Armgard Printz pujahti toisten matkustajien luo juttelemaan heidän kanssaan.
* * * * *
Pienen linnoituksen laivalaiturille oli siirtokunta kokoontunut vastaanottoon, jonka komentaja tahtoi tehdä tavallista juhlallisemmaksi.
Suomalaisia oli joukko yhdessä ryhmässä. Ehkä tulijoissa oli heimolaisia, ehkä uusi parvi karkoitettuja kaskenkaatajia Vermlannista.
Olli Räsänen siristi silmiään, nykäisi Martti Marttista ja huudahti:
— Jos eivät silmäni petä, on tuolla Reeta.