Ruotsalaiset olivat onnistuneet saavuttamaan intiaanien luottamuksen. He rakensivat ystävyyssiteitä punanahkain kanssa, maksoivat tuotteista parhaat hinnat ja menettelivät yleensä rehellisesti. Hollantilaisten aikaisempi kaupankäynti surkastui Fort Nassausta huolimatta ja tämä synnytti heissä tyytymättömyyttä ruotsalaisia kohtaan.
Kuvernööri Printz oli lähtiessään saanut ohjeet pitää yllä ystävällisiä välejä intiaanien ja muiden kansallisuuksien kanssa ja tunnustaa heidän oikeutettu maanomistuksensa. Mutta kun hollantilaiset ja osaksi englantilaisetkin vaativat itselleen sellaisiakin maa-alueita, joita ruotsalaiset olivat intiaaneilta ostaneet, syntyi ristiriitoja. Ilmeisesti olivat intiaanit myyneet samoja maa-alueita useampaan kertaan, ja oli vaikea päättää, mitkä niistä kaupoista olivat päteviä ja kenellä lenapien pikkupäälliköistä oli todellinen myyntioikeus.
Ratkaistakseen riitakysymyksen päätti kuvernööri Printz sulkea kaikki muut eurooppalaiset siirtokunnat pois Delaware-joelta tai pakottaa ne tunnustamaan ruotsalaisten ylivallan.
Sen vuoksi katsoi hän tarpeelliseksi rakentaa varustuksia useampaan paikkaan.
Erään linnoituspaikan hän valitsi melkein Christinan vastapäätä tai hiukan alapuolelta Delawaren toiselta rannalta. Nimeksi sille linnoitukselle hän tahtoi antaa Helsingborg ja tulisi sen, yhdessä Christina-linnoituksen kanssa, vallita Delaware-jokea ja pystyä estämään muita ilman lupaa menemästä ylöspäin.
Vastapainoksi ylempänä olevalle hollantilaisten Fort Nassaulle, joka todellisuudessa jo Helsingborgin vuoksi jäisi ruotsalaisten pussin sisälle, valitsi hän toisen linnoituksen paikan tätä hollantilaisten varustusta vastapäätä olevalta rannalta Tenakonk-nimisellä saarella, jonka erotti mantereesta vain kapea joenmuotoinen vesi. Tuo saari kuvernööriä miellytti erikoisesti, joten hän valitsi sen myös omaksi asuntopaikakseen. Saari oli viljavaa ja enimmäkseen matalaa, mutta ala-osassa Delawaren rannalla oli soma korkeampi kumpu. Tänne rakennettavan linnoituksen nimeksi hän valitsi "Uusi Götepori". Sen viereen tulisi "Printzin Hovi", mahdollisimman komea ja ajanmukainen hallintorakennus.
Kuvernööri jatkoi matkaansa virtaa ylöspäin. Sangen tärkeäksi paikaksi hän huomasi seudun, missä Schuylkill-joki laskee Delawareen. Myöskin tänne tarvittaisiin linnoitus, mutta sen rakentaminen lykättiin hiukan tuonnemmaksi. Hän kehoitti suomalaisia perustamaan sinne uutisasuntoja, koska niillä tulisi olemaan menestystä ja koska ne, ollen kaukana muista, sopisivat juuri metsien yksinäisyyteen pyrkiville. Kuvernööri lupasi rakentaa suojavarustuksia kaikkiin paikkoihin, mihin asuntoryhmiä syntyisi. Ne varustukset olisivat turvana, jos milloin sopu intiaanien kanssa rikkoutuisi.
Kuvernööri kävi aina Delawaren suurilla putouksilla saakka, jota paikkaa hän piti Uuden Ruotsin äärimmäisenä rajana.
Matka oli sangen opettava. Kuvernööri oppi tuntemaan uutta maata ja huomasi sen sangen arvokkaaksi.
Kotiin tultuaan hän alkoi suunnitelmiaan toteuttaa reippaasti. Hän lähetti ensi tilassa osan miehiä Sven Skuten johdolla Helsingborgia pystyttämään. Toisten oli mentävä Maunu Klingan johdolla rakentamaan Uutta Göteporia sekä Printzin Hovia. Ankara määräys kuului, että nämä työt oli suoritettava ennen kesäkiireiden alkamista.