Armgard Printz koetti edelleen olla juhlallinen.
— Totta kai, totta kai, myönteli kuvernööri. — Kuitenkin lienee asiassa miehelläkin jotain sanomista. Hallitukselle on yhdentekevää kenen kanssa avioliitto solmitaan, kunhan niitä vain solmitaan.
Avioliiton asianajaja jatkoi:
— Tässä on kysymys suhteesta, joka on kehittynyt lapsuudesta saakka. Tämä tyttö tässä, jonka sinä tunnet tulomatkalta ja joka edelleen on ollut meillä apulaisena ja kuuluu siis erityisesti hallituksen suojeltaviin, on tullut etsimään täältä sulhastaan. Hän onkin löytänyt miehen, mutta tuo mies kiertelee toista pauloihinsa.
Reeta oli ujona pysytellyt ovensuussa. Hän häpesi, kun hänen salaista asiaansa ruvettiin noin julkisesti esittämään. Hän painoi alas päänsä ja peitti esiliinalla kasvonsa.
— Tyttö, sanoi kuvernööri. — Me emme voi näin nopeasti tässä asiassa päätöstä tehdä. Jos sinulle on vääryyttä tehty, niin minä takaan, että se hyvitetään. Minä otan asiasta selvää ja hankin sinulle oikeutta.
— Kirjuri, olet kuullut, mitä kuvernööri on sanonut. Kirjoita se pöytäkirjaan, ehti Armgard pistää väliin.
Kuvernööri jatkoi:
— Sinä ujo tyttö siellä oven suussa, älä ole suruissasi. Jos et saa miestä, jota olet ajatellut, saat toisen. Kyllä täällä sulhasia on, on vaikka kuinka monta. Ennen tämän vuoden loppua saat keikkua emäntänä omassa talossa. Ole nyt rauhassa ja mene taloustoimiin.
Reeta poistui sangen halukkaasti kuvernöörin luota. Hänellä oli se käsitys, että tämä käynti ei vienyt hänen asiaansa vähääkään eteenpäin. Ellei Erkki omasta tahdostaan taivu, mitä auttaa kuvernööri tai muut vallanpitäjät? Kuta enemmän hän käyntiään ajatteli, sitä enemmän kohosi häpeän puna hänen kasvoilleen. Hän oli melkein kiukkuinen kuvernöörin tyttärelle, joka oli hänet tähän johtanut.