— Niinhän sitä on näihin saakka luultukin, myönteli Leena. — Vanhassa maassa näytti asia aivan selvältä. Olitte kai jo kihloissakin? kysyi hän Reetalta.
— Eihän toki, vastusteli Reeta. — Lapsuuden tovereita vain. — Hänen poskilleen kohosi puna, josta Väinämön Kaisan tarkka silmä näki totuuden.
— Muutakin siinä oli kuin lapsuuden toveruutta, väitti Leena polkien rukkiaan. — Siinä oli rakkautta, joka nyt on kylmentynyt. Kuule Kaisa, jatkoi hän, — sinähän voit kadotetun rakkauden palauttaa ja uuden lemmen nostaa. Jospa saisit Erkin vielä palautumaan entiselleen! Minä, me kaikin siitä iloitsisimme, Reeta luonnollisesti eniten.
Reeta ei jaksanut kuulla Leenan puhetta loppuun. Hän pillahti itkemään ja lähti ulos.
Leena ei ystävällisyydessään huomannut kuinka arkaan kohtaan hän kosketteli. Kuin korjatakseen asiaa hän Reetan lähdettyä taivutteli Kaisaa:
— Jos todellakin voit Reetalle apua antaa, tarvitsisi hän sitä nyt. Hänkin on suuresti muuttunut entisestään. Hän on synkkämielinen ja usein katkera. Syynä ei voi olla muu kuin Erkin kylmeneminen.
Kaisa esteli:
— Kyllä minä siellä kotona useinkin nostin lempeä tytöille, jotka olivat sen kadottaneet. Ja monesta tiesin, että he saivat kadotetun takaisin. Nyt en enää tahdo uskaltaa sellaiseenkaan, oikeastaan viattomaan, mikä ei kenellekään ole onnettomuudeksi vaan päinvastoin asianomaiselle suureksi onneksi. Minua vainotaan ja uhataan roviolla polttaa, jos loitsimisesta keksitään. Olen itsekin alkanut taikomista tässä uudessa maassa kammoa, kun luulen sen johdosta rakkaan Marjetan menettäneeni.
— Ei se Marjetta sen takia mennyt, lohdutteli Leena, — eihän siitä muiden tarvitse sitä paitsi tietää, jos Reetalle apua annat. Vieläkin Kaisalla oli arveluita: — Asia ei ole niin yksinkertainen. Ensiksi täytyy Reetan itsensä tahtoa ja sanan voimalle alttiiksi antautua. Toiseksi täytyy lemmennoston tapahtua siellä, missä kylmentynyt rakastettu liikkuu. Mieluimmin paikalla, mikä on pyhitetty. Täytyy tietää onko rakastettu iskenyt silmänsä johonkin toiseen. Myös sen toisen pitäisi olla lähellä, jotta sana tehoaisi. Monta on siinä mutkaa. Jos ei kaikki ole kohdallaan, sattuvat sanat turhaan.
— Niinhän se taitaa olla, myönsi Leena. — Mutta mihinkä se Reeta nyt hävisit Taitaa itkeä silmänsä kipeiksi. Kipeä on hänelle asia.