Kaisa lähti ulos ja kohtasi Reetan niemen kärjessä itkemässä. Oli pimeä, mutta kuu valaisi maisemaa.
— Rakastatko sinä todellakin häntä niin kovasti, kysyi Kaisa hellästi.
— Luuletko, että hänet on joku toinen vallannut?
Reeta painautui leskivaimon syliin ja kertoi, mitä tiesi, kertoi, että
Erkki kuului nyt toiselle.
Yhtäkkiä tarttui tyttö intohimoisesti lappalaissyntyisen ystävättärensä kaulaan ja rukoili:
— Kuule Kaisa, auta sinä minua. Leena sanoi, että sinä voit lemmen nostaa ja kodotetun palauttaa. Me olimme Erkin kanssa niin onnellisia ennen. Sinun avullasi me voimme vielä tulla onnellisiksi.
Kaisa oli hetken ääneti.
— Olin jo mielessäni päättänyt luopua vanhasta viisaudesta, sanoi hän vihdoin. — Nykyaikana ja uusissa oloissa ei sillä ole enää entistä tehoa. Olen sitä viimeksi käyttänyt vain hätätilassa ja silloinkin olen joutunut kärsimään, Nyt on uutta viisautta joka vihaa sitä vanhaa. Kuitenkin tahdon auttaa sinua, mikäli voin. Marttinen ja Leena ovat tehneet minulle niin paljon hyvää, että olen valmis heidän tähtensä menettämään vaikka henkeni. Ainoastaan heidän avullaan olen jaksanut tässä uudessa maassa tulla toimeen, kun leskeksi jäin. Mielelläni tahtoisin tehdä sinut onnelliseksi.
Lemmen nostaminen Erkissä täytyi suorittaa salaisesti ja erittäin varovasti. Heidän piti yhdessä lähteä Christinaan, missä kumpikin asianomainen oli tavattavissa. Sitä ennen lupasi Kaisa tehdä tarpeelliset valmistukset.
Yhdessä he siirtyivät tupaan.
Maatapannessa Reeta oli ristiriitaisten tunteitten vallassa. Oliko se tie oikea, jolle hän nyt oli lähtenyt? Hän teki sen vain rakkautensa vuoksi. Ja hän tarkoitti sillä yhtä paljon Erkin onnea kuin omaansa.