Sitten hän aloitti rohkeasti etsimistyönsä. Hän teki kiertomatkan kapakoissa, työpaikoilla ja satamassa. Mutta hän ei tavannut missään punatukkaista. Illemmalla hän ryhtyi uudelleen toimeen mutta yhtä huonolla tuloksella. Seuraavakaan päivä ei tuonut selvyyttä. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että etsitty mies ei ollut ainakaan tällä kerralla Uudessa Amsterdamissa. Hän saattoi sinne tulla jokea ja rannikkoa kulkevissa laivoissa tai maata myöten samaa tietä, jota hänkin oli tullut. Sen vuoksi hän piti silmällä erittäinkin satamaa.

Vaikka Uusi Amsterdam kaupunkina oli vielä aivan vähäpätöinen, oli siinä joltinenkin laivaliike. Hollantilaisilla oli useampia pieniä laivoja, jotka pitivät yllä yhteyttä ylemmäs joen varrelle perustettujen siirtokuntien kanssa. Myös oltiin vilkkaassa vuorovaikutuksessa Long Islandin kanssa, jonka pienet siirtokunnat elivät pääasiassa kalastuksella. Erittäinkin pyydettiin niitä kaloja, joiden suomuja puristettiin intiaanirahoiksi, vampunihelmiksi.

Englantilaiset sekä New-Haven-siirtokunnasta että myös etelästä, Virginiasta, kävivät kaupanteossa hollantilaisten kanssa. Satamassa saattoi tavata myös meren yli purjehtineen verrattain ison laivan.

Erkillä oli tässä kaikessa katsomista. Aikansa kuluksi hän palkkautui lastaustöihin ja teki vähitellen tuttavuutta eräiden työmiesten kanssa. Ruotsinkielen taitonsa avulla hän sai jotakuinkin selkoa hollantilaisten puheesta.

Viikon verran odotettuaan huomasi hän, kantaessaan rakennusaineita laivasta, vihdoinkin punatukkaisen puuhailevan pienessä jokipurressa, joka juuri äsken oli tullut suuremman laivan kupeelle jokivarrelta. Erkki ei ollut ainoa, joka teki tärkeän huomion, sillä hänet oli jo aikaisemmin huomattu.

— Tuosta saat miehen, jota tarvitset, sanoi punatukkainen purren kipparille. — Hän on vieras täällä eikä kukaan kysele häntä, vaikka katoaisi ikipäiviksi.

Kippari tähysti Mulikkaa, joka juuri kantoi raskasta taakkaa maalle.

— Ei hän liene aivan helposti otettavissa, hän lausui matalalla äänellä.

— Ellemme saa väkivallalla purteen, saamme ainakin viekkaudella, neuvoi Gustaf. — Kun hän on täällä, on hänet helppo toimittaa Karhusaareen ja siellä kyllä Nicholas Koorn hänen niskansa taivuttaa.

Erkki ei luonnollisesti kuullut mitään tästä keskustelusta. Hän kehitti päässään tuumaa, miten saisi punatukkaisen lähtemään Christinaan.