— Siinähän sinulla on, kuvernööri, ohjelmaa tämän illan juhlaan, huusi eräs päihtyneistä, — repäisevämpää kuin se, mitä yritettiin kirkossa suorittaa.
— Siinä olisi todella teko, joka muodostaisi tämän päivän sellaiseksi juhlaksi, että sitä muistettaisiin niin kauan kuin tämä siirtokunta pysyy.
Kolmas ehdotti:
— Kootaan risuja ja sytykkeitä tuohon mäen harjalle. Siihen syntyisi kokko sellainen, että se näkyisi yli koko siirtokunnan, vieläpä toiselle puolen Fort Nassauhun saakka. Kyllä näin suurissa rakennuspuuhissa on sen verran lastuja jäänyt, että niillä muutamia noitia voidaan polttaa.
Kuvernööri ryyppäsi rommilasin pohjaan ja kehoitti toisia tekemään samoin.
— Mitä uutta nyt ohjelmaan saadaan, kun kirkkojuttu päättyi niin nolosti? kysyi Sven Skute. — Lupasit, että näissä juhlissa remutaan enemmän kuin Helsingborgin valmistumisjuhlissa.
— Eikö sinulla ole juomista enemmän kuin tarpeeksi? kivahti kuvernööri ärtyneenä. — Nyt sitä paitsi työväki myös juhlii. Oletko nähnyt heidän pitkiä pöytiään pihamaalla?
— Niin, koko siirtokunta on koolla, myönsi Skute. — Ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran. Nyt pitäisi saada heille repäisevää ja ikimuistettavaa huvia.
— Mitäs ajattelet noitien polttamisesta? kysyi kuvernööri.
— Niidenkö, jotka viime juhlan iltana keksittiin? Olisihan tosiaankin sopivaa antaa niille rangaistus tässä juhlassa.