Myös Killian-herran oma etu vaati ruotsalaisten karkurien luovuttamista, sillä näin oli hänellä toivo saada takaisin ne karkurit, jotka hänen luotaan piiloutuisivat ruotsalaisten suojaan. Paitsi sitä hän halusi säilyttää kauppaystävyyden ruotsalaisten kanssa, jotka vallitsivat tärkeitä majavannahkamarkkinoita. Helme oli käyttänyt aikaansa uutterasti Erkki Mulikan tiedusteluun. Hän oli asiasta joutunut puheikkain myös sen satamatyömiehen kanssa, joka oli ollut Erkin työtoverina katoamispäivänä. Miehen selityksistä päättäen oli kadonnut mies varmasti Erkki. Kuitenkaan ei Helme jaksanut uskoa tapaturmaista hukkumista. Jo punatukkaisen vihamiehen läsnäolo pani hänen epäilemään muuta. Jos Erkki on löydettävissä, löydetään hänet ehkä van Rensselaerin alueelta tai hänen miestensä joukosta.
Sen vuoksi hän tahtoi päästä tuon mahtavan miehen "valtakuntaan". Hän liitti karkurien etsimiseen kauppa-asiat, ja niin kuljetettiin häntä ja Huygenia suojeluskunnan turvin Killian-herran alueilla. Myöskin vietiin heidät Rensselaersteënin pikku linnoitukseen. Ruokatunnin alkaessa saivat he katsoa miehiä, jotka tulivat, työstä yhteiselle aterialle. Erkki Mulikkaa ei niissä näkynyt.
— Onko tässä kaikki väki mitä saarella on, vai onko sitä muualla? kysyi Helme linnoituksen päälliköltä Nicholas Koornilta.
— Kaikki ovat, vakuutti Koorn, — paitsi ne, jotka ovat kauppa-asioilla pitempien matkojen päässä. On meillä parhaillaan m.m. ruotsalaisia Fort Nassausta käsin tekemässä kauppaa minquas-intiaanien kanssa, mutta ne ovat meidän vakinaisessa palveluksessamme eikä heidän nimiään ole teidän listassanne.
— Onko teillä nyt tai onko ollut tämännimistä? kysyi Helme osoittaen
Erkki Mulikan nimeä sekä katsoen tiukasti hollantilaiseen.
— En tiedä, kierteli Nicholas Koorn.
Tämä epäröiminen ärsytti Helmettä. Hän päätti uskaltaa.
— Minäpä tiedän, että teillä on ollut, sanoi hän jyrkästi ja mainitsi Erkin katoamispäivän. — Siitä ajasta lähtien te olette täällä salanneet ja väkisin pitäneet miestä, joka ei teille kuulu ja joka ei tahdo teitä palvella. Etsikää pian mies käsiin.
Päällikkö Koorn näytti jonkun verran hämmentyvän.
— En todellakaan tiedä, sopersi hän. — Nimethän eivät täällä mitään merkitse.