— Ei tämä kuitenkaan niin kovin yksinäistä ole kuin luulisi, alkoi Luukas puolestaan selittää. — Jokea myöten kulkee punanahkoja vallan tiheään kuljettamassa turkiksia. Joskus näkee valkoisienkin veneellä pyrkivän ylöspäin. Ovatko ne hollantilaisia vai englantilaisia, en voi sanoa. Vasta muutama päivä sitten eräs tuollainen retkikunta souti ylöspäin. Luulin tuntevani kaksi siinä menevistä, mutta saattoihan se olla erehdyskin. Olin nimittäin näkevinäni punatukkaisen ja hänen toverinsa. Mutta mitä heillä olisi asiaa siellä päin? En ole nähnyt heidän palaavan. Ehkä ovat tulleet yön aikaan.
Miehet kävivät vähitellen levolle, toiset kotaan, toiset saunaan.
Aamulla he aikoivat lähteä retkeilemään.
Luukkaan arvelut askartelivat Erkin päässä, joten hän ei saanut heti unta.
MINQUASIEN LUO.
Kauniina ja lämmittävänä nousi syksyn aurinko rikkaan luonnon reunustamalla Schuylkill-joella.
Pietari Kokkinen kävi seutuja tarkastelemaan jo aamuaterian valmistumista odottaessaan. Ei kauan kestänyt, kun hän palasi kantaen kotaan ampumansa ison kalkkunan ja sanoi:
— Tahdoin hiukan katsoa kuinka runsaasti on riistaa tässä aitassa. Ja kyllä sitä näkyy olevan. Näitä kalkkunoita asusti iso parvi tuossa niemekkeellä. En viitsinyt useampia ottaa. Tallellapahan ovat vastaista varten.
Hän istui rahille saunan kupeelle ja puhui ruokaa valmistaville isännilleen:
— Hyvän olette paikan itsellenne valinneet. Olen kiertänyt tuon kummun ja katsellut näitä seutuja. Pelloiksi nämä pitäisi tehdä, leipää kasvaviksi.
Teissä ei siihen ole ettekä te semmoisesta välitä. Piikin iäksi riittää kaloja joessa eikä Luukkaalta metsänriista koskaan puutu. Ja kenellepä te täällä peltoja raivaisitte? Kun kuolette, ei teiltä jää perijää tai työnne jatkajaa. En tiedä, tokko eukon ottoa ajattelettekaan. Mutta jos ajattelette, turhaa se on. Ei teille jää enää tyttöjä siirtokunnassa, entiset ovat tilatut, eikä uusi polvi joudu valmiiksi ennenkuin te turpeeseen keperrytte. Ikäväksi teidän vanhuutenne käy täällä yksinäisyydessä. Ette kuule lasten leperryksiä, ette näe oikeata kotielämää. Unehtuu mielestänne karjankellonkin kilkatus.