— Vampunia hän saa, kehui Klas. — Sitä menivät hakemaan. Hae odotellessamme tovereitasi tänne maistelemaan.
Toinen intiaaneista juoksi hakemaan. Klas jatkoi keskustelua toisen kanssa.
Ylhäällä puitten suojassa kuunteleville miehille kävi aika pitkäksi, ja he huomasivat, ettei heidän ollut mahdollista päästä huomiota herättämättä solan kautta. Hiljaa ja varovasti he koettivat nousta vuoren jyrkkää rinnettä ylemmäs auttaen ja tukien toisiaan. Näin he pääsivät — tosin kyllä suurella vaivalla — kuilun harjanteelle, mistä voivat nähdä "porttien" sisäpuolelle.
Vaikka olikin jo aikalailla hämärä, näkivät he kookkaan intiaanikyläryhmän, jossa oli useampia paaluaitauksia. Ylhäältä katsoen oli helppo havaita jokaisen paaluaitauksen sisällä joko useita tai vain joitakuita intiaaniasumuksia, jotka kukin olivat avoimia paalutuksen keskitse kulkevaa käytävää kohti. Tuolle käytävälle oli asetettu nuotioita niin, että yksi nuotio tuli kutakin neljää asumusta kohti. Nuotioitten ääressä istuivat perhekunnat, etupäässä lapsia ja naisia. Keskimmäinen paaluaitaus oli suurin ja huolellisimmin laitettu. Sen sisällä oli kaksitoista nuotiota, ja kun jokaiseen nuotioon kuului neljä perhekuntaa, käsitti tuo aitaus 48 perhettä.
Suomalaisista oli hauskaa seurata täältä korkealta näköpaikalta intiaanien elämää.
Muita puita korkeammaksi ja laajemmaksi oli siellä kasvanut jalava, jonka oksat olivat miehen paksuiset ja haaraantuivat alhaalta tasaisesti. Miehet kapusivat näille oksille ja istuivat niillä mukavasti kuin nojatuolissa. Siellä voivat he myös rauhassa aterioida ja melkeinpä yönsäkin viettää.
Juuri kun miehet olivat päässeet lähelle toisiaan mukavaan lepoasentoon, näkivät he muutamien intiaanien tulevan solaan. Klas kestitsi heitä ja sen vaikutuksesta he alkoivat hetken kuluttua hoilata. Ennenkuin pahempaa elämää syntyi, saapui paikalle Gustaf ja hollantilainen. Heillä oli vahvat kantamukset tavaraa.
— Tässä on rahaa ja tässä on tulijuomaa, kehui Gustaf intiaaneille. — Ja tässä on valkoisten tuliluikku sille, joka tuo salaa ja ilman hälinää minun luokseni tänne solalle kalpeanaamaisen tytön.
— Valkoiset ovat Sachemin aitauksessa, huomautti eräs punanahoista. —
Noitanaiseen ei kukaan uskalla koskea, ei myöskään hänen ystäväänsä.
— Joka lupaa ryhtyä yritykseen, hänelle annan minä rohkeutta, kiihoitti Gustaf. — Sinä olet reipas ja notkea. Eikö sinua tuliluikku houkuttele?