Kun Martti tarttui Gustafia ja Klasia hartioista kiinni, oli heiltä tarmo poissa. Mutta hollantilainen, nähtyään joutuvansa alakynteen, heittäytyi syrjään. Hän tempasi pyssynsä ja aikoi sen avulla muuttaa tilanteen. Läsnäolevista, joiden silmät olivat tähdätyt pilvistä ilmestyneeseen voimamieheen, ei kukaan kiinnittänyt riittävästi huomiota hollantilaisen aikeisiin. Mies ojensi jo pyssynsä ja tähtäsi Marttia.
Silloin kuului kuin ukkosen pamahdus ylhäältä.
Luukas ohjasi tarkalla kädellään kohtaloa, ja hollantilainen kaatui kuoliaana maahan.
Nyt oli asia intiaaneille selvä; valkoinen, taivaasta laskeutunut ilmestys tuhosi salaman avulla vastustajansa. Ja yliluonnolliselta olennolta näytti Marttikin, kun hän nyt vihastuneena kohotti Gustafia toisella ja Klasia toisella kädellä maasta ylös ja näytteli heitä intiaaniyhteiskunnalle. Nuotion valtava loimu valaisi hänen voimakaspiirteisiä kasvojaan.
Erkki ratkaisi lopullisesti tilanteen. Hän lausui kovalla äänellä:
— Minquasit, katsokaa mitä rahoja olette saaneet tavarasta, jota olette myyneet. Vampuni, jolla hän on maksanut, ei ole oikeata. Se on väärennettyä.
Intiaaneilla oli syvälle juurtunut käsitys siitä, että epärehellisyys kaupanteossa oli kauheimpia rikoksia. Kun heidän epäluulonsa nyt oli herännyt, riensivät he tarkastamaan rahojansa. Martti hellitti silloin otteensa miehistä. Hän huomasi, että näille tulee toisenlainen tilinteko. Raivostuneina ryntäsivätkin intiaanit miesten kimppuun, jotka koettivat peräytyä solaa kohti. Klas ehti temmata piilopaikasta jälellä olevan väkijuoma-astian, jota hän kohotti ilmaan ja huusi:
— Joka puolustaa meitä, sille annetaan tulijuomaa.
Silloin sekaantui kahakkaan itse Svanahäntä.
Hän oli käynyt tarkastamassa ne vampunirahat, joilla mies oli ostanut häneltä tuhat majavannahkaa, ja huomannut ne vääriksi. Hän tuli joukkoineen ja päättävästi sulki solan ennenkuin väärän rahan kauppiaat ehtivät paeta.