Ilon valtaamana hänen oli vaikea hillitä itseään. Hän haki virsut käteensä, kömpi toiseen aittaan, sulki oven lukkoon ja laskeutui tikapuita alas.
Ulko-ovikin aukeni.
Hän oli vapaa.
Tähdet kiiluivat taivaalla. Vaikka oli yö, oli se hänelle pimeydestä tulleelle kuin päivä. Hän sulki säppeihin aitan oven ja katseli ympärilleen. Hän koetti arvata mikä haamu hänet oli pelastanut ja etsi sitä silmillään.
Ulkoveräjällä hän näki valkoista. Hän kiirehti sinne.
— Jos etsit tovereitasi, pidä tuo punaisesti loistava tähti oppaanasi, kuiskasi haamu ja viittasi ilmansuuntaa taivaalle.
Erkki näki tähtienvalossa haamun valkeat kasvot. Hän ei malttanut.
Sanaa sanomatta hän tarttui tyttöä kiinni, puristi rintaansa vasten ja
painoi pitkän suudelman hänen huulilleen. Suudelma oli lämmin ja sai
Erkin veret kuumenemaan.
— Maksan tässä aikaisemman velkani lupauksen mukaan.
Uudelleen suudellen hän sanoi:
— Ja tässä on viimeisestä palveluksestasi, pelastuksestani.