— Ilman muutako kaikki ajetaan pois tai vangitaan, kysyi Matti Tossavainen. — Kutsuttuinahan suomalaiset tänne tulivat ja juuri kaskenkaadantaan heitä käskettiin.
— Ei kai niitä suomalaisia hätyytetä, joilla on talon kirjat ja jotka siirtyvät peltoviljelykseen, lohdutteli Klinga. — Ainoastaan kaskenviljelijöitä ei suvaita eikä myös niitä, jotka ovat myöhemmin ominlupinsa metsiin asettuneet.
— Olli Räsäsellä on sitten selvä lähtö uutispaikaltaan. Ei muuta kuin kontti selkään ja pois, sanoi Pietari Kokkinen savolaisella leikillisyydellään nuorelle naapurilleen.
— Niin on, jos todella tuon ohjeen mukaan menettelevät, myönsi Olli, joka oli vasta lyhyen aikaa uutispaikkaansa asunut eikä ollut viranomaisille edes tehnyt siitä ilmoitusta.
— Ei tässä vielä tiedä, miten meidän muittenkaan käy, puhui Martti miettiväisenä, — meidänkään, joiden taloja on vuosikymmeniä asuttu. Kuinkahan monella on kirjoja, ja jos on ollut, monellako ne ovat tallella?
— Millaisia kirjoja ne sitten vaativat? kyseli Pietari Kokkinen vähän säikähtäen. — Ei minullakaan mitään kirjoja ole, mutta verot olen maksanut ja ovat ne kelvanneet.
— En minä talonkirjoista mitään tiedä, tunnusti Matti Tossavainen. — Kylmään korpeen olen taloni raivannut ja toista vuosikymmentä sitä asunut. Jos en ole milloin verojani vienyt, kyllä ovat tulleet hakemaan ja vieneet kaupanpäällisineen. Tottapa Tossavala on heidän kirjoissaan.
— Tämä on kiusallinen seikka, päivitteli Martti. Selvä siitä täytyy saada, etteivät aja pakkaseen talven selkään. Käyn minä sitä maaherralta saakka kysymässä, kun tätä murha-asiaa lähden ajamaan. Hän voinee antaa varmuuden.
Martti oli viime päivinä ajatellut paljon sitä talonkirja-asiaa. Hän oli koivunkoloa, missä kirjat säilytettiin, käynyt penkomassa, mutta ei sieltä tullut kuin pieniä paperipaloja ja irtaantunut sinetti nauhoineen.
Tunnelma kävi raskaaksi tuvassa. Nämä metsäsuomalaiset olivat jo ennen tulleet siihen käsitykseen, että mitä viestejä metsän ulkopuolelta tuleekin, aina ne ovat huonoja ja tekevät mielen apeaksi. Ainoastaan elämä metsän sisällä, elämä omassa keskuudessa ilman yhteyttä ulkomaailman kanssa antoi viihdytystä ja onnea. Miksikä pitikin tuon vieraan maailman tulla rauhaa häiritsemään?'