— Päätetty sana pysyy. Sinulla on aikaa valmisteluihin. Toivottavasti siinä ajassa vastenmielisyytesi häviää.
— Ei koskaan, päätti tyttö.
MATKAVALMISTUKSIA SUOMALAISMETSISSÄ.
Synkkä oli mieliala suomalaismetsissäkin. Monen elämänuran olivat viimeiset tapahtumat kääntäneet uusille raiteille.
Mulikassa Erkin isä ja äiti koettivat taivuttaa poikaansa jäämään kotiin.
— Kun ei sinulla ole pakkoa, miksi lähdet sinne tietymättömiin, he sanoivat hänelle.
— Oliko teillä suurempi pakko, kun lähditte Suomesta tänne onnea etsimään. Huonot vuodet teidät ajoivat ja herrojen sorto. Eikö siinä ole minulle pakkoa yllin kyllin, kun suomalaista ei täällä pidetä suuremmassa arvossa kuin elukkaa, kun täällä ajetaan suomalaisia kuin metsän eläviä, ryöstetään ja tapetaan? Ei, minun luontoni ei sitä siedä. Jos siellä uudessa maassa ovat paremmat olot, kutsun teidätkin sinne. Toistaiseksi toivon, että maaherra saa teille talonkirjat, jotta ette ole aivan tuuliajolla. Jäähän tänne vielä nuorempia lapsia teitä auttamaan.
Tapansa mukaan hän lähti Marttilaan.
Pihalla hän huomasi Reetan menevän navettaan karjaa ruokkimaan. Olli
Räsänen, joka oli kodittomana asettunut Marttilaan asumaan, kantoi
Reetalle ämpäriä.
— Räsänen kaataa ämpärin, tuo sinä se, Erkki.