Kun silmäili silloin kyläraittia, katseli nuorten joukkoja, näytti siltä kuin kaupungin "hienohelmaiset" kesälintuset olisivat sinne kauvas maansydämeen lentäneet. Vaan kun tarkemmin katsoo, huomaa, että omia lintusia ovat. Vankka vartalo, vahvat kädet, pyöreät, pulleat ruusunpunervat posket, simasuiset huulet, ne ne osoittavat että omilla mailla, omilla veräjillä, omilla pelloilla ja pientareilla kasvaneet ovat. Tutusti, kodikkaasti ne siellä liikkuvat. Ovat kuin kevään ensi västäräkkiä, kuin metsän rinteellä kasvavia vuokkoja tahi tuuhean lehdon kainoja ja kieloja. Tuntuu siltä, niinkuin kevään ihana tuulahdus voimakkaampana kun milloinkaan puhaltaisi yli Kulmalan kylän, kun se kylväisi kukkia, hajuheiniä ja keväisen lehden tuoksua kilvan auringon kultien kanssa.

Tuntuu niin kumman kevyeltä ja keväiseltä, katsellessa noita sieviin, yksinkertaisiin hattuihin puettuja naisia. Valkeat olkihatut taivaansinisine nauhoineen, punaset posket, ruusunpunervat, simasuiset huulet, sinisilmät, ne ne kaikki yhdessä puhtaan, silitetyn vaatteen kanssa muistuttavat salon kaunista kukkaa, joka ei liiaksi pyydä loistaa, mutta jonka yksinkertaisuus, kainous ja ihana hempeys jo kaukaa etsii kulkijan katseen. —

Myöhemmällä kokoonnuttiin nuorisoseuran talolle merkkipäivää lopullisesti viettämään. Siellä silitetyn vaatteen tuoksu, hajuheinän hempeä haju väreili lakea myöten. Kaikki oli niin siistiä ja somaa, entinen raskas, painostava leima oli vaihtunut mitä kevyempään, keväisempään ja hauskimpaan tunnelmaan. Avatuista ikkunoista pulppuili heräävän luonnon suloinen tuoksu ja sen mukana kaikui leivon pitkä laulu korkealta taivaalta.

Naiset alottivat laulun, miehet siihen voimakkaasti yhtyivät:

"Olet maamme, armahin Suomenmaa,
Ihanuuksien ihmeen maa:
Joka niemeen, notkoon, saarelmaan
Kodin tahtoisin nostattaa" j.n.e.

Laulun vaijettua astui esimies pöydän taa, puhui runollisia, innostuttavia sanoja naisille ja esitti kolmenkertaisen eläköönhuudon hatulle ja Kulmalan naisille.

X

KUN SÄHKÖVALO TULI KAUPUNKIIN

Pitkä, pimeä talvi oli jo ohi mennyt; Suomen valoisa kevät teki tuloaan. Hauskalta tuntui kaikkien mielissä. Vanha Mattikin tunsi itsensä niin nuoreksi ja virkeäksi pienessä asunnossaan kaupungin laidassa.

— Taidat jo pian saada virastasi eron, — virkkoi Matin vaimo, Leena, eräänä iltana, kuoriessaan perunoita lattialla.