— Niinkö luulet?
— Luulenpa niinkin, eipähän sinua siinä toimessa ensi talvena kaivata.
— Eipä ole kirkossakaan vielä kuulutettu!
— Ei olekaan, eikä se siihen tulekaan, kyllä on siellä parempiakin.
— Parempiakin — kaimaar minä sen tiedän. "Ei sentään saa nuolla ennenkuin tipahtaa."
— Mutta jos se sähkö kumminkin tänne tulee!
— Kukapa sen tietää tuleeko niistä herrain kujeista tällä kertaa mitään. Minä luulen että se kuivaa kokoon kuin "lasareetin suurus", sillä luulen minäkin tässä asiassa jotain tietäväni. —
Matti tapaili lakkiaan, pisti tupakkakojeet taskuunsa, lamppuharjan toiseen ja lähti ulos. Seinustalta otti hän pienet tikapuut olalleen ja niin lähti lyhtyjä sytyttämään. —
Tuon tempun oli Matti jo tehnyt monet kerrat; kukapa tietää kuinka monta kertaa, sillä kauvan oli hän sitä virkaa toimittanut. —
Kaiholta tuntui Matin mieli, väkisinkin tunkeutui hänen mieleensä tuo niin paljon puhuttu sähkö. Olihan se jo kuulemma naapurikaupungissakin, miksi ei se täälläkin voisi palaa. Saivathan ne herrat tänne rautatienkin masiinoineen ja "vahtikoppeineen." Hyi!… olihan se kuin mikäkin hirviö, kun ensimmältä sattui näkemään, ja nyt!… nyt ei ole paljo kummempi kuin muutkaan kuormahevoset. —