Kun Matti sai piippunsa palamaan, heittäysi hän sänkyyn pitkäkseen, puhalteli vankkoja savuja ja viimein nukkui. —
Nukkuessaan näki Matti ihmeellisiä unia:
Keskelle toria oli rakennettu hirmuisen korkea torni, jonka huippuun käy tie sisällä olevia portaita myöten. Siellä aivan latvassa oli kauhean suuri lyhty, niin suuri, ettei koskaan ennen ollut semmoista nähnyt.
Ruuvi, jolla sydäntä väännettiin, oli niin raskas ja jykevä, ettei sitä sormin saanut luiskahtamaankaan. Kaksi miestä siinä aina oli erityisen rataslaitoksen avulla sitä kiertämässä. Tavallista öljyä siinä ei poltettu, vaan jotakin juoksevaa se oli, koska masiina sitä alakerrasta pumppusi.
Häikäisevän kirkas sen valo oli… ei siihen läheltä rohjennut katsoa. Muita lyhtyjä ei ollut, vaan kyllä se yksinäänkin riitti valaisemaan koko kaupungin.
Mutta kyllä söikin!… Masiina raksutti alakerrassa minkä jäsenistään irti sai. Sydäntä kului niin paljon kuin kaksi miestä kerkesi vääntämään.
Vanha Maijakin oli saanut runsaasti työtä, kehrätessään aineita tuon suuren lampun sydämeen.
Matti itse oli masiinan syöttäjänä alakerrassa.
— Pökköä pesään, pökköä pesään, huusi "masinisti" ja tönäsi Mattia kylkeen.
Samassa heräsi Matti ja näki Leenan vieressään.