— No mutta herranen aika, valaseehan ihan kuin "Naantalin aurinko!" — huudahti Matti, ja lisäsi heti:
— Niin tuleeko toi sieltä tornin juurelta, toi joka noin valasee?
— Sieltä se kimnasisti sanoi sen tulevan, — vastasi Leena.
— Ja noita lankoja myöten se sitten kulkee!
— Ihme etteivät langat syty!
— Kulkekoon mitä myöten ja tulkoon mistä tahansa, mutta sanon minä sen että tavattomasti se valasee, innostui Matti puhumaan.
— On sitä siinä vähän enemmän kuin sinun lyhdyissäsi.
— Jaa!… ei niissä saanut lähestulkoonkaan noin kirkasta, ei vaikka olisi sydämen ruuvannut korttelin korkealle.
Mutta etköhän se ole sentään vähän liikaa tuommoinen "mopiili."
— Niin ja eiköhän se ole syntikin, miltäs luulet kuun nyt tuon rinnalla näyttävän?