Kun voi oli punnittu ja rahat saatu, sovitteli Pirttimäki tyhjät pytyt reen nenälle, otti loimen Pojan selästä ja kahmasi heinät sen edestä rekeen. Itse heittäysi hän peräpuoleen ja ajaa huristi täyttä ravia kilpa-ajopaikalle. — — — —
Kilpa-ajot ovat jo alkaneet. Kello kilahtaa tuon tuostakin liputetulta palkintotuomari-lavalta, joka on pystytetty radan keskipisteeseen. Kauvas loistavat palkintotuomarien punakeltaiset silkkinauhat, mitkä kaartaen kiertävät yli oikean olan ja päättyvät pitkään solmuun vasemmalla kupeella. Silloin tällöin kuuluu lavalta huuto, kello kilahtaa ja korskuva ori ajajansa ohjaamana pyyhältää radalle. Vielä pari kellon näppäystä ja ori kiitää pyrynä liukasta rataa…
Pitkin piiruaidan vierua, joka on pystytetty radan itäistä kylkeä pitkin, seisoo uteliaita ihmisiä sankat parvet. Ylhäisestä virkamiehestä halpaan hampuusiin, varakkaimmasta talonpojasta köyhään mökkiläiseen, näkee siinä yhteiskuntaa. Siinä on naamoja jos jonkinlaisia, vaaleita ja tummia, rumia ja kauniita, ihania naisten naamoja, karvaisia ja sileitä miesten naamoja. Siinä on päähineitä jos mitä sorttia ja väriä, siinä on: mustia, valkeita, ruskeita, harmaita ja kirjavia mitä erilaisemmissa värivivahduksissa. On kangaslakkeja, lampaan-, Krimin- ja sudennahkalakkeja, jos jonkin muotoisia, vaihdellen "Helsingööriläisestä" hienompaan muotilakkiin saakka. Siinä on surinaa kuin mehiläispesässä. Jokainen innostuneena seuraa kilpa-ajojen menoa. Yhtämittaisena melodiiana kaikuu hevosten hirnunta ja katselijain huudot. Silloin tällöin ulvahtaa jää, piirtäen pitkiä halkeimia yli lahden, toisesta rannasta toiseen, ja kaikkein kuuluvammin yhtyy nuottiin kellon klongottava ääni palkintotuomarilavalta. — Klom, klom, helähtää se jälleen, ja sen perästä kuuluu lavalta huuto: "Linnunpoika III Huittisista, radalle!"
— "Linnunpoika III Huittisista" — matkii yleisö.
— "Linnunpoika III Huittisista" — huutaa turkkeihin puettu herrasmies, radan sisäänkäytävän luona.
"Linnunpoika III radalle!" Notkeasti ja kevyesti lennähtää Linnunpoika radalle.
— Klom, klom, klom, helähtää kello ja samassa lähtee Linnunpoika isäntänsä ohjaamana tasaisesti, kauniisti ja yhä kiihtyvällä vauhdilla jäistä rataa kiertämään. — —
Linnunpoika on jo kierroksen tehnyt ja toista alkaa. Yhä kiihtyy vauhti. Valtoinaan hulmuilee tuuhea harja ilmassa. Ajaja on eteenpäin kumartuneena ja tuon tuostakin huutaa:
Linnunpoika! Kovemmin!… Kovemmin!
Ihastus yleisössä kasvaa kasvamistaan, ei ainoatakaan kertaa ole
Linnunpoika rikkonut; juoksu on tasainen ja kaunis. —