— Kunpa vaan ei rikkoisi… varmaan palkinnon saisi — huudahtelevat innostuneet katsojat.
Mutta kun Linnunpoika kolmannen kierroksen alkaa, ilmaantuu toiselle puolelle, ihan radan partaalle mies hevosineen ja rekineen. Ajaja ei ole kukaan muu kuin Pirttimäki. Torilla on tähän asti viipynyt ja kiireessä ei tullut tietä kysyneeksi, joten väärään ajoi.
Linnunpoika lähenee nopeasti Pirttimäkeä, joka siinä radan partaalla hevosineen seista noljottaa.
Poika hirnasee, kuopasee etujalallaan lunta ja nousee pystyyn.
Linnunpoika tulee häirityksi ja rikkoo pahasti.
— Soh, soh, Linnunpoika! Ptruu, ptruu!… Linnunpoika! soh, soh — — — lepyttelee ajaja. Mutta se ei auta. Linnunpoika nousee pystyyn, puhaltaa ja potkii sekä lähtee viimein hurjaan lentoon.
— Mitä h—vettiä sinä saat—nan kollo siihen koninesi tuppaat! — huutaa ajaja hammasta purren Pirttimäelle.
— Mene, mene vaan, on siinä sullekin tilaa — vastaa Pirttimäki.
— Linnunpojan juoksu tasottui pian, mutta aikaa on kulunut paljon hukkaan.
— Yleisö on vimmoissaan Pirttimäelle. Tervata tarvitseisi hevosineen päivineen, upottaa avantoon ja puulla päähän lyödä… Senkin moukka, variksen pelätin, selkään tarvitseisi!… Olisi ajanut äijäparan kumoon!… Sen minä tehnyt olisin!… Tules vaan tänne niin… Hah, hah, haa, onko äijä hullu! — Katsokaa mihin se ajaa! Oi turkanen!
— Voi nyt yhdeksänkymmentä ja puoli.