Mutta onko se sanottu, että minua silloin tapaat?
Tupani saattaa olla tyhjä, akkunani laudoilla peitetty ja veräjäni seipäillä lukittu…
Tai on sinne vieras asuntonsa ottanut ja isännyyden itselleen hankkinut — mutta minua et sieltä tapaa…
Siksi armas Vappu, kevätystäväni, kun luotani jälleen lähdet, tupani takalistolle painut, siksi silmääni kyynel nousee, siksi kaihoten jälkeesi katson ja alakuloisia laulujani sinulle laulelen.
II
PIRTTIMÄEN AAPON KILPA-AJO
Kun kolmannet rankakuormat olivat metsästä kotiin saapuneet, riisuivat miehet hevosensa, talliin saattoivat ja hyvän päivällisen palkaksi antoivat. Itse kävivät he tupaan, jossa kylmän kangistamia jäseniään loimuavan takan ääressä alkoivat lämmitellä.
Vähitellen siitä kukin puhdetöilleen asettui, isäntä ensimäisenä, ottaen päivällä rikkoutuneet päitset parannettavakseen. Aikaseen tuli pimeä, ja myöhään se aamulla kesti, hämärältä tuntui keskipäivälläkin. Pitkää iltaa ei kuitenkaan Pirttimäessä, eikä muissakaan sen kylän taloissa töitä tehty, vaan miehet kokoontuivat myöhemmällä taloihin, joukolla päivän kuulumista keskustelemaan ja ryssänlehtiä, nurkantakusiin sekotettuna, polttelemaan.
Näissä tarkoituksissa saapui taas, niinkuin tavallista oli joukko naapureja Pirttimäen tupaan.
Takan loisteessa ensin selkäänsä ja kylkiänsä lämmittelivät, tupakaksi pistivät, sitten peremmälle asettuivat ja keskusteluun yhtyivät.