— Sano nyt sinäkin ymmärryksesi mukaan, sano jo — virkkoi Heikki taas.
— Mitä minä siihen nyt sanon sitte! — tiuskasi Kalle nyrpeissään.
— No sano mitä hyvään, kun vaan jotain sanot!
— Jotain… Sanonko ma mitä jotain on?
— Tiedän sen sanomattasikin! — Ei maar Kalle, jos totta puhutaan, olisi meillä nyt otollinen aika.
— Olisihan se, olisi — —
— Niin on, aikojakin olisi ollut; vaan kun sinä et ole viitsinyt.
— Eihän sellaisilla vaatteilla — huomautti Kalle totisena.
— Nyt sitte sopii, vaikka "ransiisiksi" pistäisit.
— Vaikka "masurkaksi", jos vaan jalat taipuu.