Uskollisesti hän kuntansa asioita hoitaa ja hommaa; ahkeraan istuu kokouksissa ja suurta suuta siellä pitää. Luottamustoimia on hänelle uskottu. Istuu jäsenenä kansakoulun johtokunnassa, vaivaishoitohallituksessa ja on valittu kirkkoraadin jäseneksi, mikä kunnia vain harvoille kuolevaisille sattuu. Sitäpaitsi ottaa hän osaa lukemattomien komiteain istuntoihin.
Ja niissä onkin Salmela mies paikallaan. Hänellä on niskaa, on vatsaa ja selkää ja paljon pehmeätä paikkaa, niin ettei kesken istumaan väsy. Sanalla sanoen on Eljas Salmela mies, jolla on näköä ja kokoa ja jonka läsnäolo herättää kunnioitusta komitea- ja hallintopöytienkin ääressä.
Eljas Salmela on myös ahkera sanomalehtien lukija. Vieras huomaa sen heti, astuessaan hänen kamariinsa. Peräseinällä on vahvoja kasoja luettuja lehtiä; on erityinen koukku, johon Salmela sujauttaa tähdellisemmät uutiset ja ilmoitukset.
Ja kun sattuu oikein "ekstra" pala — niinkuin hänellä on tapana sanoa — lukee hän sen moneen kertaan, leikkaa irti, ja tuumii ja seuloo asian joka puolelta perin pohjin. Kun asia alkaa selvitä, napsauttelee Salmela sormiansa, kävelee lattian ristiin, rastiin ja maiskauttaa pitkiä sylkiä lattialle, välittämättä siitä, missä ne lopullisesti paikkansa löytävät.
Tällaisina hetkinä ei Eljas Salmela ympärillään mitään huomaa. Saattaa siinä pistäytyä vieras ja hyvän aikaa seistä noljottaa, ilman että Salmela sitä tuskin huomaakaan. Kokonaisia kohtauksia toimittelevat talonväet näinä hetkinä, jolloin isännyys kamarissa "pasteerailee".
* * * * *
On muuan Elokuun päivä.
Isännyys on taas tuuminut pitkät rupeamat; kävellyt lattian pitkin ja poikki moneen kertaan ja jättänyt märkiä jälkiä sinne, tänne, uudenpuoleisille matoille.
Mutta vihdoin hän napsauttaa lujasti sormiansa, hyökkää tupaan ja varmalla äänellä vaimolleen huutaa:
— Eukkoo, eukko, se asia on taas selvä. Vaan arvaapas mikä asia?