— Kuka sinun asioitasi arvaa — vastaa emäntä pilkallisella äänellä.
— Asia on selvä kuin seinä, helposti sen arvaa jos vähänkin "najuaa".
— Sattuu olemaan parempaa toimittamista — huomauttaa emäntä kuivasti ja yhä tuimemmin painaa kirnun mäntää.
Salmela istuutuu pitkän pöydän päähän ja hetken mietittyään sanoa tokasee:
— Väki lähtee iltapäivällä metsään. Toimita voisi pyttyyn ja laita ruoka pöytään.
— No mitä sitä nyt metsässä… ja koko väki? — ihmettelee emäntä.
Mutta Salmela ei kuuntele vaimonsa kysymystä, vaan yhä varmempana jatkaa:
— Katsele sinä Sanna sieltä vajasta niitä koppia.
— Minkälaisia ne pitäisi olla? — kysyy Sanna.
— Väli sillä! Koppa kun koppa!