— No mutta ukko, mitä sinä oikein meinaat, sano edes asia! — tiuskasee emäntä.
— Mitäs minä muuta kun että lähdemme tästä sienimetsään. Mätänemään se jumalanvilja onkin ennen jäänyt ja jalkoihin sotkettu.
— Sieniäkö aijot syömään ruveta? — kysäsee ihmeissään emäntä.
— Syömme tietysti, ja myömme mitä ei itse tarvita.
— En ainakaan minä pistä madonlakkia suuhuni. Usko se!
— Ellet sinä pistä, niin toiset pistävät.
— En minäkään… ptyi! — sanoo Sanni ja sylkäsee piisiin.
— Halustakin syötte kun se aika tulee, vaan minä pahoin pelkään, että ne silloin luiskahtavat parempiin suihin.
— Mitä sillä tarkoitat? — kysyy emäntä.
— Minä ne lähetän muille maille ja pistän rahat taskuuni.