Nuoren opettajan innokas toiminta on kyläläisiin tarttunut. Sankat lapsiparvet siellä päivin opetusta nauttivat. Illoin ja pyhäpäivinä siellä vanhat mielipiteitään vaihtavat, ja nuoriso käy sivistyksen kylvöä itselleen kartuttamassa. Unohtuneet ovatkin entisajan siveettömät huvitukset ja teot. Harvoin tapaa päihtyneitä kylällä, ikävät kuulumat, joita ennen Sydänmaalta kerrottiin, ovat kokonaan vaijenneet. Yleinen varallisuus ja hyvinvointi ovat suuressa määrässä kasvaneet. Palvelusväen vuotuiset säästöt talletetaan kunnan yhteisessä säästöpankissa, henkivakuutuksia otetaan, ja osuustoimintaa kaikilla aloilla harjoitetaan.
Elämä näyttää niinkuin suuren sisarusparven elämältä. Samanarvoisina, yhdenvertaisina siinä toimivat isäntäväki palvelijoittensa keralla, vanhat nuorien ja nuoret vanhojen mukana. Ja kun rovasti kylälle saapuu, ottavat sydänmaalaiset hänet, niinkuin oman hyvän isänsä vastaan. Kaikkia hän ilman eroituksetta puhuttelee, kaikille hyvyyttänsä jakelee eikä ketään poies luotaan peloita. Esimerkki kulkee nopeasti ylemmästä alempaan, vanhemmasta sisaruksesta nuorempaan ja tulee Sydänmaalle aivan tavaksi.
Kun "Sydänmaan tähti" vietti kymmenettä vuosipäiväänsä, oli rovastikin sinne saapunut ja puhui kyläläisille:
Suuria muutoksia, jopa oikeita mullistuksia, jos niin sopii sanoa, on Sydänmaalle tapahtunut siitä hetkestä lukien, jolloin ensikerran täällä kävin. Synnin ja pimeydenvalta silloin täällä vielä lepäsi kuin rauhoitettu eläin pesässään. Valoa ja valistusta ei kaivattu, tuskin sen voimasta, sen olemassa olosta tiettiinkään. Ikävät kuulumat uudistuivat yhä taajemmin: Kirkossa joskus käytiin, vaikka kuitenkin niin perin harvoin. Täällä elettiin niinkuin pimeässä huoneessa, jonne valoa ei mistään tullut.
Rovasti kiitti Jumalaa, että kuitenkin se hetki Sydänmaalle koitti, jolloin valon ja valistuksen viiri saatiin näille metsäisille saloille pystytetyksi. Paljon on innokasta, väsymätöntä työtä tarvittu sen lipun pystyssä pitämisessä. Oma voimamme olisi sittenkin ollut turha ja mitätön, ellei Jumala olisi apuansa ja siunaustansa antanut. Hän se on ollut oppaamme, Hän se on johtanut näin suuret ja lukuisat joukot valon ja valistuksen viiriä taivaalle kohottamaan.
Nouskoon se vieläkin korkeammalle, liehukoon laajalti yli Sydänmaan salojen ja kootkoon se ympärilleen koko kansan, tämän suuren ja rakkaan Suomen kansan.
Eläköön valo ja valistus synnyinmaamme syrjäisimmilläkin saloilla!
Eläköön!
Opettaja esitti puheen perään laulun, johon koko kansajoukko voimakkaasti yhtyi:
"Uus ajanjakso alkaa jo — korpein helmassa.
Käy suusta suuhun siellä nyt kuiskina:
"Oi ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää,
Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!
— — —
Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät,
Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät.
Vapise, öinen valta. Nyt viime hetkes lyö!
Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö.
Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan.
Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan,
Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää,
Kun paheen peikko sortuu, tuo julma tuhatpää.