Eik' ennen taisto taukoa, — ei tau'ota se saa! —
Kun ohdakkeista puhdas on hengen viljamaa;
Ei ennen, kunnes poissa yö kokonansa on,
Ja valon valtaistuin on kukistamaton.
— — —
Niin kauas siis kun välkkyy siniset Suomen veet
Ja Suomen salot siintää ja Suomen harjanteet,
Niin kauas ihanteiden nyt lippu liehukoon,
Ja kootkoon nuoret kaikki se valon taisteloon!"
KEVÄISIÄ TUNTEITA
Suurilta saloiltani minä sinua Maiju huudan ja huhuan… Minä huudan päivän iltaan painuessa, aamuauringon saloani tervehtiessä; mutta minun ääntäni et sinä sittekään kuule.
Ja kun päivä korkeimmilleen nousee, kun se pilveen peittyy ja silmänsä minulta salpaa… silloinkin minä sinua Maiju huhuan ja huudan…
Mutta sinä et huutooni vastaa… Vaarojen kupeet minun ääneni kertovat, levittävät sen laaksojen pohjiin, kaukaisiin metsiin kulettavat ja kanssani kilvan huhuilevat.
Vaan sinä et sittekään kuule…
Luulisin etten tarpeeksi huutaisikaan, luulisin ääneni liian heikoksi, luulisin laaksoon väsyvän, elleivät nuo metsäiset vaarat huutoani matkisi ja ääneni vahvuutta todistaisi.
Joudu Maiju, joudu! Riennä, kevät on jo suurilla saloillani…
Maiju…!
Minä odottelen… kuulostan salolle, laaksojen pohjiin, vaarojen kupeita kuulostan… vaan sinun ääntäsi, sinun askeleitasi Maiju minä en mistään kuule…