Aamuin me peippoa koivikossa kuulisimme, käkeä kuusenlatvoissa kukuttaisimme; illoin päivänlaskua vaaroiltamme katselisimme ja satakieltä lehdossa laulattaisimme…
Oi Maiju! Täällä meidän elämämme onnea olisi… täällä me niinkuin metsälammin sorsat rauhassa eläisimme… eikä meidän onneamme kukaan kadehtia tietäisi…
Aina kun kevät saloilleni saapuu, minä sinua Maiju huudan ja huhuan. Minä huutelen vaarojen kupeilta ja laaksojen pehmoisilta pohjilta minä sinua huhuilen. Helluntai-kokkoni minä kevätyön hämärään sytytän, juhannustulia vaarojen harjoilla sinua varten poltan ja tuloasi odotan.
Salojeni kevät kulkee huomaamattani ohi niinkuin hento, liipoitteleva perho, joka äänettömästi kukasta kukkaan kulkee ja sitte tietämättäni silmistäni katoaa… Saapuu kesä… Silloin minä vielä sinun tuloasi odotan, kukkiani kukitan ja lintujani sinua varten laulatan. Vaan kun et sinä silloinkaan saloilleni saavu, saapuu musta syksy ja luminen talvi. Kukkani silloin kuihtuu, laulut salolta sammuu ja minun odotettu onneni hankiin jäätyy…
* * * * *
Kun siis kevätkuita jälleen saloilleni saavut, kun aurinkosi korkealle taivaalle kohotat ja kevättuulesi puhaltaa annat; kun mahlat maasta nostat ja laululintujen parvet takaisin saatat, saata silloin kaukainen onneni, kaukainen lempeni luokseni leikkimään, kevättuulia kanssani halailemaan, keväisiä salojani kupeillani kulkemaan ja sinistä taivasta metsäisiltä vaaroilta katselemaan.
Saavuthan sinä Maiju silloin…
HUVIMATKA
Kun sanomalehtipoika aamulla oli lehden verstaaseen tuonut, otti Jaakko, vanhin oppilas, ennen muita sen käteensä ja kovalla äänellä luki etusivulta seuraavan ilmoituksen:
"Höyrylaiva Neptun III tekee huviretken Tampereelle ensi lauantai-iltana kello 9. Hinta edestakaisin laivassa 3 mk., proomussa 1 mk. 50 p. Soittokunta mukana."