— Ja muusta se Lasse ei kuulu välittävänkään.
— Suu soukemmalle, pojat!
— Niin… "kas mun tätä".
— Lissun sinä kuitenkin mukaasi viet.
— Suu soukemmalle, muuten panen virkun laulamaan!
Lasse oli tavallisesti pahin irvileuka ja kiusantekijä milloin vain toisten tytöt olivat puheena. Mutta omastaan hän ei sallinut sanottavan sitä eikä tätä. Toiset eivät kuitenkaan aina hänen uhkauksistaan mitään välittäneet, vaan venkailivat ja vetkuttelivat asiat mitä hullunkurisemmaksi ja naurettavammaksi suinkin saattoivat.
Käsikähmä siitä tavallisesti lopuksi syntyi, tuollainen "kovakouraisen leikillinen", jolloin usein verstas mullin mallin väännettiin ja alakynteen joutunut työnnettiin ovesta, toisinaan ikkunastakin pihalle.
Äskeiset sutkaukset taukosivat melkein alkuunsa, ja vain silloin, tällöin, työn lomassa ja sivussa, lausuttiin ajatuksia lauantaisesta huvimatkasta.
Jaakko puolestansa piti melkein varmana lähdön, ainakin mitä itseensä tuli; mutta kun hänelläkin oli se "toinen", ei hän näin ollen voinut yksinänsä lopullista päätöstä tehdä. "Toistaan" se Jaakko nyt ajatteli ja kiihkeästi odotteli iltaa, jolloin pääsisi tapaamaan.
— — —