— Itse meni, ei hyvästikään sanonut - lisää torpan emäntä.
— Se on vale! Katrin minä toki senverran tunnen. Hän ei olisi pakottamatta lähtenyt — kirkasee Hanna ja lyö jalkaa lattiaan.
— Kyllä se nyt kuitenkin lähti — vastaa ylpeästi emäntä.
— Sittepä se nähdään lähtikö! Mutta varokaa jos valehtelette!
Ulos palaavat sisarukset, vaan vielä rappusilta Risto huutaa:
— Kenen oli vene Katrilla?
— En huomannut kysyä eikä tuo siitä mitään virkkanut — vastaa nöyrällä äänellä Matti.
Sanattomina kulkevat Risto ja Hanna veneeseensä ja yli selän Ristiniemeen soutavat. Siellä suunnittelevat he uusia keinoja ja väsymättömällä innolla Katrin etsintään ryhtyvät.
VI.
Eteenpäin kulkee Katri, tietämättä missä on matkansa päämäärä… Jonnekin hän joutuvansa luulee, jossakin toivoo lepoa ja suojaa saavansa… mutta missä, siitä ei ole aavistustakaan.