— Lähde jo nukkumaan lapseni, on jo aika ohi.
— Huu, minua niin pelottaa!
— Miksi, lapseni?
— En tiedä, pelottaa vain… tuolla ulkona on niin pimeä ja ruma, siellä ulvoo ja pauhaa.
— Tuuli se on vain joka myllertää. Ei ole mitään pelkäämistä, rakkaani, me olemme hyvässä turvassa — niin hyvä, lämmin ja kaunis koti!
— Niin, mamma, oikein kaunis! Mutta… entäs se joka kävi pyrkimässä sisään, eikö hänellä ole kotia?
— Ehkä ei… ei hänellä ole.
— Miksi hänellä ei ole?
— Hän on köyhä.
— Miksi hän on niin köyhä?