Päinvastainen tarkoitus kuin edellä tarkastelluissa eläin- ja karjataioissa, nimittäin eläimen villiinnyttäminen ja kodistaan karkuun pakottaminen, saavutetaan panemalla jäniksen karvoja ja hevosen kustakin jalasta otettuja "yösilmäkarvoja" sen vasempaan korvaan.[223] Hyväksi juoksijaksi saadaan varsa antamalla sille elävän suden karvoja; susi on päästettävä elävänä menemään.[224] Vieraassa karjassa kulkijaksi voi lehmänsä laittaa ottamalla vieraista lehmistä karvoja ja syöttämällä sille lehmälle, joka tahdotaan toisen karjaan suostuttaa.[225]
Syrjänit käyttävät karjataioissa karvoja samanlaisiin taikateknillisiin tarkoituksiin kuin suomalaiset. Lehmien laitumella koossa pysyttämiseksi otetaan yhdestä lehmästä tukko karvoja (mieluimmin rinnasta tahi sydämen kohdalta) ja ne annetaan leivän kanssa muiden lehmien syödä.[226]
Useiden suomensukuisten kansojen taikaluuloissa ja taikakäytännössä lasten hiuksille ja karvoille omistetaan eräitä erikoiskäsityksiä. Suomessa hiuksia koskevat luulot ilmenevät osaksi samanlaatuisina kieltoina kuin lasten kynsiinkin kohdistuvat. Lapsen hiuksia ei johonkin määrättyyn ajankohtaan saakka ole saanut leikata. Pohjanmaalla niitä, enempää kuin kynsiäkään, ei ole ollut lupa leikata ennenkuiu lapsi on oppinut puhumaan.[227] Hämeessä on kiellettyä leikata lasten, erittäinkin tyttöjen syntymähiuksia; leikkaamisesta on seurauksena, etteivät hiukset koskaan kasva tiheiksi.[228]
Myöskin lapsen hiusten kampaaminen ou kiellettyä. Suomessa on uskottu lapsesta tulevan mykän, jos sen hiuksia kammataan ennenkuin se on alkanut puhua.[229] Virolaiset eivät sui vuotta nuoremman lapsen hiuksia pelosta, etteivät sen hiukset kasvaisi.[230]
Niittytšeremissit noudattavat samantapaisia sääntöjä. Kahtena ensimäisenä vuotena lapsen hiuksia ei saa leikata; tämän säännön rikkomisesta on seurauksena, että lapsi rupeaa kasvamaan hitaasti.[231] Votjakit ovat samaten antaneet erikoisen merkityksen ensimäiselle lapsen hiusten leikkaamiselle. Kun se ensi kerran toimitetaan, ei hiuksia saa heittää pois, vaan on ne puhtaaseen valkoiseen liinavaatteeseen käärittynä pantava arkkuun säilöön. Jos ne heitetään hukkaan, lapsesta tulee tyhmähkö.[232]
Suomalaisista on olemassa XVIII vuosisadan lopulta oleva tieto, jossa puhutaan tavasta ajella lasten päät aivan paljaiksi.[233] Tällaisenaan tämä tieto ansaitsisi vähäistä mielenkiintoa, mutta ottamalla se huomioon muiden lasten hiusten suhteen noudatettujen tapojen yhteydessä ei voida kieltää, etteikö se saattaisi sisältää viittausta erääseen huomattavaan tapaan, lapsen hiuksien seremonialliseen leikkaamiseen. Lapsen hiusten määrättyyn ikään ulottuva leikkaamiskielto sekä käsitykset siitä erikoisesta merkityksestä, mikä niiden leikkaamisella yleensä luultiin olevan, ovat nimittäin johtaneet siihen, että lapsen hiusten ensimäisestä leikkaamisesta on monien kansojen tavoissa muodostunut määrätyitä menoja noudattava seremoniallinen toimitus.
Tällaisen muodon ovat nämä käsitykset saaneet votjakkien tavoissa. Kun votjakki haluaa tehdä läheistä tuttavuutta toisen kanssa, hän koettaa sopia siitä, että heistä tulisi keskenään orom (ǒром). Se, joka tahtoo hankkia itselleen orom'in, odottaa siksi, kunnes hänelle syntyy lapsi, ja kutsuu silloin sen ihmisen, johon hän haluaa tulla tällaiseen suhteeseen, luokseen vieraisiin. Kun tämä tulee, lapsen isä asettaa peränurkkaan patjan, levittää patjalle hurstikankaan, laskee sille lapsen ja hänen viereensä keritsimet. Samaan aikaan aletaan valmistaa päivällistä, jona tarjotaan puuroa ja naudanlihaa. Kun puuro on valmistunut, se pannaan kupissa pöydälle, kaadetaan lasiin olutta ja kumyškaa; sitten vieras ottaa käteensä keritsimet, leikkaa niillä kolmasti lapsen hiuksia ja sanoo: "Jumala suokoon että hän (lapsi) pysyisi elossa ja olisi terve ja antakoon Jumala meidän elää rauhassa ja sovussa kuolemaamme asti." Tämän jälkeen hän ottaa käteensä valmistetun puuron sekä juomat ja pyhäinkuviin katsoen rukoilee jumalaa. Rukous sisältää terveyden pyynnön lapselle ja rauhallisen elon toivotuksia rukoileville. Rukouksen jälkeen lapsi viedään pois, mutta itse käydään pöytään ja juhlitaan. Tästä alkaen pitävät lapsen isä ja vieras toisiaan sukulaisina, kävelevät juhlapäivinä yhdessä ja nimittävät toisiaan nimellä orom; näin nimittävät heidän perheensä jäsenetkin toisiaan.[234]
Lasten karvoihin kohdistuvista taikakäsityksistä on vielä huomioon otettava Suomessa ja Virossa tavattava luulo, että vastasyntyneessä lapsessa on joitakin vahingollisia harjasmaisia karvoja, jotka on poistettava. Tämä luulo yhtyy joskus niihin käsityksiin, jotka velvoittavat naisen noudattamaan eräitä säännöksiä raskauden aikana. Yhteys äidin ja hänen kohdussaan kehittyvän sikiön välillä ajatellaan erittäin kiinteäksi, niin että äidin varomattomuudet aiheuttavat vastaavia seurauksia jälkeläiselle. Suomessa luullaan monin paikoin lapsen saavan ihoonsa joitakin harjasmaisia karvoja, syntyvän harjaksisena, jos äiti raskauden aikana potkaisee sikaa,[235] syö sianlihaa tahi yleensä paljon liharuokia.[236]
Samaten uskovat niittytšeremissit raskaasta naisesta: jos tämä potkaisee sikaa, lapsi syntyy harjaksisena,[237] Sama luulo tavataan liiviläisillä.[238]
Luulo vastasyntyneessä olevista karvoista esiintyy Suomessa yleisenä myös edellä ilmaistusta syystä riippumattomana. Se yhtyy käsitykseen jonkinmoisesta lapsen sairaloisuuden tilasta. Lapsi itkee, on levoton, liikuttaa päätään, "kähertää" kovasti,[239] hieroo selkäänsä,[240] ei makaa oikein vaan kiemurtelee ja "rytisöö kuin sika".[241] Tahi on hänen äänensä käheä ja selkä syyhyy.[242] Ulkoisena merkkinä tästä tilasta on se, että lasten pinta on karkea[243] tahi on lapsen selässä, hartioilla ja siitä alaspäin, hienoja karvoja, jotka kehittyvät harjaksiksi ja halkeavat päästä,[244] Nämä harjakset pistelevät lasta aiheuttaen, ettei se saa maata.[245] Erään tiedon mukaan kasvavat nämä sukaset lapsen selkään kaksiviikkoisena.[246] Jollei lapsesta pienenä vihdota näitä karvoja pois, niin ne hänen isommaksi tultuaan vaivaavat häntä ihonäppyinä.[247]