Näitä karvoja poistetaan määrätyin keinoin. Tehdään joko nisujauhoista,[248] hiivasta[249] tahi molemmista[250] tahikka nisujauhoista ja siirapista,[251] jauhoista, hiivasta ja siirapista[252] tahi vihdoin siirapista ja ohrajauhoista[253] taikina, joka levitetään lapsen selkään ja joskus vanutetaan kädellä selässä kahtaanne päin[254] tahi muuten hierotaan.[255] Taikinan tahi voiteen päälle pannaan usein silkkihuivi ja sen päälle vielä joskus liinainen vaate, tahi vedetään verkavaatteella pitkin lapsen selkää saunassa, kun sitä ensin on hierottu vehnäjauhotaikinalla.[256] Joskus nisujauhovelliin pannaan käytettä ja se hapatetaan.[257] Voiteeseen käytetään myös äidin rintamaitoa.[258] Eräässä tiedossa puhutaan, että lapsen selkä voidekäsittelyn jälkeen vielä kammattiin.[259] Tämän käsittelyn kautta sanotaan lapsesta lähtevän ikäänkuin harjaksia, joita saattaa nähdäkin.[260]
Virolaiset luulevat samaten kuin suomalaiset lapsessa olevan harjaksia ja poistavat niitä samanlaisilla menettelytavoilla, nimittäin voitelemalla lasta taikinalla, kapaloimalla sen vaatteeseen ja vitsomalla.[261] Erään tiedon mukaan toimitetaan harjasten poisto lapsen ollessa vuoden vanha tahi vanhempikin. Niiden katsotaan hidastuttavan lapsen kasvamista, jonka vuoksi ne poistetaan.[262]
Eräät vanhemmat kirjallisuudessa esiintyvät virolaisia koskevat tiedot antavat mielenkiintoisia viittauksia siihen, mitä harjaksilla oikeastaau tarkoitettiin. Wiedemannin mukaan pitivät virolaiset huolta, että lapsessa syntyältä olevat emahiuksed eli titehiuksed huolellisesti poistettiin.[263] Äiti lypsää niille sitä varten maitoaan ja kietoo lapsen pään liinaan, silloin ne helposti lähtevät pois. Jos tämä jätetään tekemättä, lapsi saa myöhemmin "pahan silmän", ja kaikki paha, mitä hän toisille toivottaa, on toteutuva.[264] Tämän tiedon mukaan koski tapa siis syntymähiuksia päässä. Toinen, Viron saaristoasukkaita koskeva, puhuu ihokarvoista. Jollei lapsen ruumista peittäviä ihokarvoja ajoissa poisteta, ne kasvavat sisäänpäin ja lapsi saa rintataudin. Sen vuoksi voidellaan lapsi vehnäjauhoista ja hunajasta valmistetulla taikinalla, jolla karvat saadaan poistumaan.[265]
Miten ovat selitettävissä nämä laajalle levinneinäkin verrattain yhtenäisiä muotoja osoittavat taikaluulot? Eräs suomalainen lastenlääkäri pitää mahdollisena, että pienokaisten ihossa on joitakin näppyjä ja kovettumia, jotka voivat tuutua karheilta, ja että käsitys "harjaksien" olemassaolosta aiheutuisi tästä.[266]
Ihonäpyt tuskin ovat voineet olla varsinaisena syynä ja perustana luulolle lapsessa olevista vahingollisista karvoista. Ensiksikin on vaikeata olettaa, että tuollainen syy olisi saattanut olla yleisen ja laajalle levinneen taikauskoisten käsitysten ja tapojen sarjan aiheuttajana. Mielestäni on näiden selittelyssä lähdettävä joltakin muulta pohjalta kuin yksinkertaisesta tautiopillisesta syystä.
On muistettava, että ihossa oleviin karvoihin kohdistuvat luulot ja tavat suurimmalta osaltaan ovat samoja kuin päässä oleviin syntymähiuksiin nähden noudatetut, jotka taasen selvästi johtuvat taikauskoisista luuloista. Käsitys muualla lapsen ruumiissa olevista luulotelluista vahingollisista karvoista ei liene erotettavissa edellisestä, vaan perustuu sekin samanlaatuisiin taikauskoisiin alkuluuloihin. Tämän puolesta puhuu sekin, että ne muuallakin esiintyvät toistensa yhteydessä.
Virolaisten tavoissa karvojen poistaminen kohdistuu nimenomaan vastasyntyneen joko päässä tahi ihossa oleviin karvoihin eli syntymäkarvoihin. Aikaisemmin puheenaollut suomalaisia koskeva Acerbin tieto voisi hyvin tarkoittaa samaa. Suomessa viime aikoihin saakka yleisenä säilynyt "harjasten" poistaminen ei siis saattane olla erotettavissa luulosta vastasyntyneessä todellisuudessa olevien karvojen poistamisen tarpeellisuudesta. Kuten yleensäkin, on tässäkin itse tapa alkuperäisten käsitysten hämmennyttyä jatkanut olemassaoloaan toisenlaisten taikaluulojen varassa.
Tämän kysymyksen selvittelyksi silmäiltäköön eräiden toisten kansojen vastaavia käsityksiä ja tapoja, koska niissä on löydettävissä runsaasti analogioita suomalaiskansojen tavoille.
Isovenäläiset noudattavat lasten hiusten suhteen sääntöä, joka kieltää leikkaamasta niitä eunen vuoden ikää.[267] Liettualaiset uskovat, että jos raskas vaimo potkaisee sikaa, syntyy karvainen lapsi.[268] Novgorodin läänin venäläisillä on vastaava luulo.[269] Myöskin lapsen "harjaksista" uskovat isovenäläiset samaa kuin suomalaiset ja turvautuvat samanlaisiin keinoihin niiden poistamiseksi. Samalla käsittävät hekin "harjasten" esiintymisen sairaloisuuden tilaksi, joka saa nimityksensä sanasta щетинка, harjas, tahi syyhyämistä merkitsevästä sanasta (щекотунъ). Sen parantamiseksi ottaa äiti hyppysellisen jauhoja, sekoittaa, ne rintamaitoonsa ja hieroo näin saadulla tahtaalla lapsen selkää.[270] Tahi lasta voidellaan saunassa hunajalla[271] tahi hiivalla.[272] Jos lapsi usein venytteleikse, hieroo selkäänsä, ja kiemurtelee, vähävenäläiset päättävät sen selässä olevan sen eläimen karvoja (koiran, kissan, sian), jota lapsen äiti on potkaissut raskaana ollessaan. Nämä karvat on poistettava leivällä hieromalla. Tätä varten taitetaan ensimäinen uunista otettu leipä ja sen pehmeästä osasta pyöritetään pallo, jota sairaan lapsen selässä kieritetään pitkin ja poikki. Toimituksen jälkeen asetetaan leipäpala portin pylvään päälle tarkoituksessa, että linnut sen veisivät.[273]
Ulottamalla vertailu laajemmalle havaitaan ensiksikin, että lukuisat kansat joko leikkaamalla tahi muuten — samalla kuin toimitus useinkin on muodostunut erikoiseksi seremoniaksi — poistavat äskensyntyneen lapsen hiukset. Tämä meno liittyy useimmiten nimenantoon, mutta saattaa tapahtua myöhemminkin, siitä erilliseuä. Erään Indian heimon nimenantotavoissa tuodaau esiin vesiastia, ajellaan lapsen pää paljaaksi ja pannaan hiukset vesiastiaan.[274] Etelä-lndian Todo-heimossa isä ajelee nimenannossa paljaaksi keskiosan lapsen päätä.[275] Malajin niemimaan pakanallinen Mantra-heimo noudattaa tapaa ajella paljaaksi lapsen pään muutama päivä syntymisen jälkeen.[276] Eräät Afrikan heimot antavat lapselle nimen 7-8 päivän vanhana; samalla ajellaan lapsen pää.[277] Seitsemäntenä päivänä syntymisen jälkeen pidettävässä nimenantojuhlassa japanilaiset ajelevat lapsen pään paljaaksi.[278]