Toisinaan, kuten esim. Kantonin maakunnan alkuasukkaiden keskuudessa, nimenannossa lapsen koko ruumis ajellaan paljaaksi.[279] Joskus poistetaan silmäripset.[280]
Hiusten leikkaaminen voidaan tämän ohella lykätä myöhäisempään aikaan. Paikoitellen Saksassa luullaan, että jos lapsen hiuksia kammataan sen ensimäisenä ikävuonna, lapsesta tulee huono-onninen, tahi jos pojan hiuksia leikataan ennen tämän seitsemättä ikävuotta, ei hänestä tule rohkea.[281] Nayerien, Malabarin sotilaskastin keskuudessa leikattiin tyttöjen ja poikien hiukset vasta kolmantena tahi viidentenä ikävuotena,[282] Vanhassa Iuca-valtakunnassa leikattiin lapsilta kahden vuoden ikäisenä hiukset ja annettiin samalla nimi.[283] Hindut eivät leikkaa lapsen hiuksia viiden vuoden ikään saakka; sen ikäisenä viedään se tirtha'an (pyhään kylpypaikkaan) tahi tavallisemmin iwalamukhi'in (paikkaan, jossa tuli nousee maasta) ja siellä brahmani leikkaa hänen hiuksensa. Kun poika on 8-12-vuotias, hänen päänsä ajellaan ja ylipappi opettaa hänelle pyhät menot.[284]
Nämä esimerkit riittänevät osoittamaan, että erilaisten, kaukana toisistaan asuvien kansojen lasten hiuksiin kohdistuvat taikauskoiset käsitykset ja tavat toiselta puolen ilmenevät taipumuksena poistaa vastasyntyneen pääkarvat sekä muut ruumiin karvat, toiselta kieltona toimittaa hiusten leikkaamista aikaisimmassa nuoruudessa. Hiukset on leikattava seremoniallista menoa noudattaen tahi jonkin muun sentapaisen toimituksen yhteydessä.
Kaiken edelläesitetyn huomioon ottaen emme voi tulla muuhun lopputulokseen, kuin että suomalaiskansojenkin vastaavien tapojen varsinaisena lähtökohtana on ollut pyrkimys poistaa vastasyntyneessä tahi pienessä lapsessa olevat, vahingollista taikavoimaa sisältävät karvat. Mutta mistä johtuu käsitys lapsen hiusten ja karvojen vahingollisesta taikatehosta?
Alhaiskultturisten ja luonnonkansojen käsityksissä ihminen eräissä elämänsä tiloissa on erikoisesti alttiina kaikenlaisille pahoille vaikutuksille ja samalla kertaa itse maagillisten voimien valtaama. Tämän vuoksi on hänen itsensä noudatettava ja muiden häneen nähden näinä aikoina sovellutettava erikoisia varo- ja suojelustoimenpiteitä. Näitä tiloja on esim. naisen raskauden ja synnyttämisen aika, sekä miehen että naisen elämä avioliittoseremonioiden aikana ja varhaisin lapsuus syntymästä alkaen. Näinä aikoina katsotaan ihmisen olevan erikoisten suojelutoimenpiteiden tarpeessa, jotka saattavat olla joko ehkäisevää laatua tahi tarkoittaa tämän vaaranalaisen tilan neutralisoimista ja siihen yhtyvän taikaenergian hajoittamista. Naisen suhteen raskauden aikana nämä toimenpiteet esiintyvät etupäässä lukemattomien kieltomääräysten ja menettelyohjeiden muodossa, avioliittotavoissa pesuina, puhdistuksina, snlhasen ja morsiamen eristämisenä ympäristöstään peittämällä y.m.[285]
Lapsiin kohdistuvissa tavoissa käsitys tällaisesta vaaranalaisuuden tilasta on pukeutunut m.m. yleiseen luuloon n.s. "vaihdokkaasta". paholaisen oikean lapsen tilalle asettamasta epäsikiöstä sekä mitä monilukuisimpiin varotoimenpiteisiin pesuineen, varoesineiden käyttöineen j.n.e.
Tämän passivisen vaaranalaisuuden tilan ohella ajatellaan ihmisen näissä kriitillisissä elämänkohdissaan saattavan olla myös aktivisessa erikoistilassa (tabu), joka velvoittaa hänen itsensä sekä toisten ihmisten hänen suhteensa noudattamaan määrättyjä varotoimenpiteitä. Tällaisen taikatehon valtaaman ihmisen ruumiillisen olemuksen osienkin ajatellaan sisältävän hänelle itselleen tahi muille vaarallista taikavoimaa. Näin juuri nimenomaan hiusten. Rottin saaren asukkaat luulevat lapsen ensimäisten hiusten ja karvojen olevan hänelle itselleen vaarallisia ja niiden poistamisen tarkoituksena on tämän vaaran välttäminen.[286] Häämenoissa havaitaan useita hiuksiin kohdistuvia seremonioita, m.m. snlhasen hiusten ajaminen, jotka nähtävästi liittyvät näihin käsityksiin.[287]
Frazerin käsityksen mukaan lapsen hiuksiin kohdistuvien tapojen perustaksi on katsottava juuri lapsen tabu-tilaa. Sen poistamiseksi arvellaan lapsen ruumiillisen olemuksen osat, koska niihin on ikäänkuin tarttunut tabutilan myrkkyä ja ne sellaisina ovat vaarallisia. Samalla tavoin menetellään sellaisten esineiden, esim. astioiden kanssa, jotka ovat olleet kosketuksissa tällaisessa tilassa olevan henkilön kanssa: ne rikotaan ja hävitetään.[288]
Tarkastelumme on osoittanut, että suomalaiskansojen tavat ja käsitykset lasten hiuksista ja karvoista oleellisimmalta osaltaan liittyvät samantapaisiin yleismaailmallisiin uskomuksiin. Virolaisten tavat ja luulot osoittavat selvästi karvojen poistamisen tarkoittavau lapsen päässä ja muualla ruumiissa olevia sуntуmäkarvoja. Näiden karvojen poiston laiminlyönnin nähdään taikakäsityksissä aiheuttavan lapselle vahingollisia seurauksia, jotka ovat samanluontoisia kuin liian aikaisin toimitetusta hiusten ja kynsien leikkaamisesta johtuvat. Suomalainen ja venäläinen käsitys lapsen harjaksista voinee tuskin olla muuta kuin yksi näiden taikaluulojen ilmenemismuodoista, joista hyvin on myöskin voinut johtua hiusten poisleikkaamisen lykkääminen määrättyyn ikään tahi aikaan. Näin saattaisi se lähennellä niitä taikakäsityksiä, jotka velvoittavat pyhyyden energialla varustettujen ihmisten, pappien, kuninkaiden ja taikurien säilyttämään hiuksensa leikkaamattomina. Vogulien hius- ja tukkalaitteeseen kohdistuvat tavat seremoniallisen surun aikana johtunevat nekin käsityksistä surevan tabu-tilasta. Tunnettuahan on, että suruseremonioiden aikana tämänlaatuisia kynsiin, hiuksiin, astioihin y.m. kohdistuvia tapoja noudatetaan.[289]
Tällä en kuitenkaan tahdo sanoa, että puheenaolleeseen ryhmään kuuluvat tavat ja taikakäsitykset olisivat selitettävät yksinomaan tältä kannalta. Varsinkin myöhemmin, alkuperäisempien käsitysten hämmennyttyä, on niihin saattanut liittyä vallan toisenlaisia maagillisia mielikuvia. Ajateltakoon esim. kynsien ja hiusten leikkaamista. Siinä ei saata olla kaukana mielikuva typistämisestä, vähentämisestä, joka semmoisenaan saattaa olla vahingollista lapsen kasvulle ja vaurastumiselle.