Puheenaollut vähävenäläinen tapa poistaa lapsen hiukset pehmeällä leivällä ja jättää leipä lintujen vietäväksi puhuu selvästi sen käsityksen puolesta, että hiusten ajateltiin sisältävän vaaraatuottavaa voimaa tahi ainetta. Yleinen venäläisten ja eräiden suomalaiskansojen (suomalaisten, syrjänien) noudattama tautien parannuskeino ou taudin siirto toiseen ihmiseen, eläimeen j.n.e. jonkin välittävän aineen välityksellä, esim. syöttämällä koiralle leipää, jolla kipeää paikkaa on kosketeltu tahi hangattu.[290]
Votjakkien tavoissa, joissa lapsen hiusten leikkaaminen on muodostunut seremonialliseksi toimitukseksi, on huomiolle pantava hiusten leikkaajan ja sen perheen, johon lapsi kuuluu, joutuminen ystävyys-. jopa sukulaissuhteeseen keskenään. Tämä suhde muistuttaa toisaalta venäläistä ristivanhempien suhdetta ristilapseensa, toisaalta samanlaatuisia ilmiöitä turkkilais-tatarilaisten ja eräiden muiden muhamettilaisten kansojen tavoissa. Muhamettilaisten albanien keskuudessa, jotka samaten suorittavat lapsen hiusten ensimäisen leikkaamisen seremoniallisena toimituksena, tulee leikkaajasta jonkinlainen risti-isä ja hän joutuu läheiseen suhteeseen asianomaiseen perheeseen. Hän leikkaa tonsuran tapaan jonkun verran lapsen hiuksia ja panee suortuvan rahojen keralla pussiin, jota pidetään kolme päivää suljettuna. Tämän ajan loppuunkuluttua otetaan rahat pois ja hiukset heitetään tuleen.[291] Muissakin perhejuhlissa, esim. häissä, avustavat henkilöt voivat tulla samanlaiseen suhteeseen perheeseen. Tällaisia seremoniallisia sukulaisia ovat tšeremissien ja tšuvassien häämenojen kiamatlek l. kiamat-pariskunta ja tšuvassien hyjmatlyk l. hajmatlyh. He joutuvat aviopariin lähes samanlaiseen suhteeseen kuin vanhemmat ja heitä nimitetään isäksi ja äidiksi.[292]
Karjalaisten tavoissa ja taikaluuloissa tavattava parran pyhänä pitäminen ja erikoinen vaarinpito partakarvoista sekä joissakin tapauksissa huolenpito ja varonta hiusten suhteen yleensäkin saattavat yhtyä niihin käsityksiin, jotka antavat pään karvoille, etenkin hiuksille, inhimillisen elämän ja voiman tyyssijan tahi lähteen merkityksen. Monet kansansadut asettavat ihmisen "sielun" tahi voiman hänen hiuksiinsa: jos ne leikataan pois, ihminen kuolee tahi käy heikoksi. Tämän uskon vuoksi esim. noitien päät ajeltiin paljaaksi, ennenkuin heidät jätettiin kiduttajan käsiin.[293] Ajateltakoon tässä, miten Simsonin voiman katsottiin asuvan hänen hiuksissansa.
Edellisestä on muun ohella selvinnyt, että suomalais-virolaiset ja venäläiset käsitykset lapselle vaarallisista harjaksista, jopa niiden poistomenetelmätkin, osoitavat huomattavaa yksityiskohtaista yhtäläisyyttä. Tämä oikeuttaisi päättämään, että näiden kansojen välillä tässä suhteessa vallitsee jokin lähempi vuorosuhde, jolloin lähinnä tietenkin on ajateltavissa venäläisten tapojen vaikutus suomalaisvirolaisiin.
[III. Synnytysjälkeiset ja napanuora.]
Se yhteys, jonka ajatellaan vallitsevan ihmisen ja hänen ruumiillisen olemuksensa osien välillä senkin jälkeen kuin fyysillinen yhdysside niiden väliltä on loppunut, ilmenee synnytysjälkeisiin ja napanuoraan kohdistuvissa käsityksissä mitä kiinteimpänä ja luonteenomaisimpana. Monesti ne suorastaan identifioivat itseään lasta. Tämän ohella synnytysjälkeiset ja napanuora ovat tavoissa ja taikauskoisissa käsityksissä muihin organismin osasiin nähden erikoisasemassa siinä suhteessa, että ne säilyttävät maagillisen siteensä kahtaalle, s.o. sekä synnyttäjään että jälkeläiseen.
Suomessa synnytysjälkeisten eli puhtiaisten[294] suhteen on noudatettu vaihtelevia menettelytapoja. Sodankylässä ne viedään sellaiseen paikkaan, "johon ei päivä näe", jossa ei kukaan kulje, koirat eikä muut.[295] Liperissä ne otettiin talteen, kuivattiin uunilla, pantiin vaatepussiin ja siitä lapsen kehtoon pään alle.[296] Jos Etelä-Hämeessä ne heti lapsen synnyttyä kaadetaan kumoon (aukko alaspäin), ei vaimo enää saa lapsia.[297]
Erään tiedon mukaan vietiin synnyttäjän "veriset vuoteet" metsään, samalla loitsien:
"Tuua biiestä patoo
Helvetistä [kattilata]
Jolla verta keitetään."