Näin menetellen lapsesta tuli hyvin luonnokas ihminen, niin ettei minkäänlaiset noidat pystyneet.[298]
Napanuoraan näytään myös kiinnitetyn huomiota. Jos se osa napaa (napanuoraa), joka kuivaa ja erkanee itsestänsä, pannaan talteen ja sittemmin, kun lapsi on kasvanut ja sitä ruvetaan opettamaan lukemaan, se annetaan sille ensimäiseksi "kirjatikuksi", tulee lapsesta hyvä lukemaan.[299]
Nämä esimerkit osoittavat suomalaisten synnytysjälkeisiin ja napanuoraan nähden noudattaneen tapoja, joita ei saateta johtaa yksinkertaisista puhtaus- ja hygienisistä käsitteistä, vaan jotka viittaavat synnyttäjän ja jälkeläisen taikasuhteeseen niihin.
Eräät toiset suomalais-ugrilaisten kansojen vastaavat tavat ja käsitykset kuvastavat paljoa selvemmin ja alkuperäisemmin synnyttäjän ja lapsen suhdetta synnytysjälkeisiin ja napanuoraan.
Tšeremissit ottavat kaikki synnytysjälkeiset talteen, asettavat ne vanhaan virsuun, jonka toisella virsulla peitettynä heittävät joko pirtin sillan alle tahi saunaan. Ne on välttämättömästi heitettävä näihin paikkoihin, koska synnyttäjä muutoin sairastuisi parantumattomaan tautiin.[300]
Synnyttäjän riippuvaisuussnhdetta synnytysjälkeisistä kuvastavat myös syrjänien tavat ja käsitykset. Jos poltettaisiin osa istukkaa (plасenta) uunissa, niin synnyttäjä tämän jälkeen pian kuolisi. Tämän vuoksi syrjänittäret huolellisesti varjelevat istukkaa joutumasta kenenkään syrjäisen käsiin. He kätkevät sen hautuumaalle maahan. Keskivytšegdalaisten kylien naiset pitävät parempana haudata istukan navettaan. Vanhat naiset opettavat nuorille, jotka pian tulevat äideiksi, että heidän on haudattava synnytysjälkeiset missä ikänä (pellolla, metsässä) synnytys tapahtuukaan. He viittaavat siihen, että luontokappaleetkin, kuten lehmät, hautaavat ne, kaivamalla maahan kuopan ja peittämällä.[301]
Obin ugrilaisten vastaavista tavoista on olemassa mielenkiintoisia tietoja. Ostjakeista mainitsee Georgi, että he ripustavat synnytysjälkeiset puuhun lippaassa, johon ovat panneet kalaa ja palan lihaa.[302] Samasta tavasta kertoo Pallas matkakuvauksissaan.[303] Karjalaisen mukaan on tämä tapa vieläkin eri alueilla käytännössä. N.s. puhtiaiset ja kaikki synnytyksessä likautuneet pajunlastut pannaan tuohiseen vakkaan, johon asetetaan vähän kalaa ja lihaa, ja vakka ripustetaan metsään johonkin puun oksaan. Vasjuganin ostjakit sitovat kopan ulkopuolelle pienen jousen uhriantimiksi puhtiaisissa olevalle istukalle. Tremjuganilaiset nimittävät poistuvaa istukkaa, jossa väitetään näkyvän ihmiskasvojen piirteet, "lapsen-elättäjä-eukoksi" ja osoittavat sille palvontaa. "Sille ommellaan jo ennen synnytystä karttuunista pieni paita, johon vielä kiinnitetään pikkaraiset vyön ja päähuivin tapainen, ja tämä puku pannaan sitten mainittuun 'napakoppaan' yhdessä puhtiaisten kera. Ennen kopan vientiä lähimetsään ripustettavaksi tehdään sille 'napakestitys': se asetetaan asunnossa tšuvalin — kesäkodassa tulisijan — kupeelle ja sen eteen syömätuohisessa tahi lautasella kalaa, lihaa tahi leipää ja teetä, mitä syötävää vain kotona sattuu olemaan. Naiset kumartelevat kätilöakan kehoittaessa: 'Lapsen-elättäjä-eukko, sinä syö! tuliemonen, sinä syö, juo! onnistuvina, osakkahina ollaksemme!' Kestityksessä tarjotut ruoat on sitten naisten syötävä, miehet eivät niihin saa koskea."[304]
Vogulien tapana on samaten ripustaa synnytysjälkeiset puuhun.[305]
Tässä yhteydessä tarkasteltakoon erikoisesti eräitä napanuoraan kohdistuvia tapoja ja taikakäsityksiä. Sen leikkaamiselle omistetaan usein tärkeä merkitys ja tämän toimituksen katsotaan olevan suhteessa lapsen vastaiseen kohtaloon ja menestymiseen. Leikkaamisessa kiinnitetään erikoisesti huomiota siinä käytettyyn alustaan ja leikkausaseeseen; koko toimitus muodostuu usein seremonialliseksi menettelyksi asianmukaisine lauseineen ja toivotuksineeu. Niinpä Vjatkan läänin Uržumin piirin tšeremissit katkaisevat poikalapsen napanuoran kirveellä halon päällä, samalla lausuen: "Ole työteliäs!" j.n.e. Tytön napanuora katkaistaan rukin päällä samalla sanomalla: "Ollos ahkera kehräämään!"[306]
Glazovin piirin votjakit katkaisevat tämän elimen saunan kynnyksellä kirveellä; tyttölapsen napanuoran leikkausalustaksi käytetään rukkia ja toimitetaan leikkaaminen veitsellä lausuttaessa: "Ollos ahkera kehrääjä, voimakas, terve!" j.n.e. Mamadyšin piirin votjakit heittävät poikalapsen napanuoran jäännöksen hevossuojukseen, jolloin lapsesta tulee hyvä hevosten isäntä. Tytön napanuora on taas käärittävä jobonkin ja pantava arkkuun. Jos se heitettäisiin hevossuojukseen, tulisi tytöstä halukas tekemään miesten töitä.[307]