Inkeriläisillä on ollut tapana panna pieni leipäpala ja muutamia viljanjyviä lapsen napaa vastaan sen kapaloihin. Tämän pitäisi vastata niitä yhdeksää jyvää, jotka ommellaan naimisiin menevien vaatteisiin kainalokuoppien kohdalle.[308]
Paitsi niitä toimenpiteitä, joilla on suoranaisen varotoimenpiteen luonne, suomalais-ugrilaisten kansojen synnytysjälkeisiin nähden noudattamissa tavoissa on havaittavissa sellaisia, joiden tarkoituksena on synnytysjälkeisten käsittelyn avulla aikaan saada toivottuja vaikutuksia jälkeläiseen. Näistä on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota Obin ugrilaisten tapaan ripustaa synnytysjälkeiset puuhun. Suomalaisista oleva tieto niiden metsään kantamisesta on tässä yhteydessä mainittava. Sen tavan perustana on kyllä voinut olla vain pyrkimys saattaa ne määrätyllä tavalla talteen tahi piiloon, siis varotoimenpiteiden sarjaan luettava toimi. Samalla se saattaisi kuitenkin viitata samantapaiseen menettelyyn ja käsityksiin kuin mitä Obin ugrilaiset ovat noudattaneet.
Ajatus kasvavan luonnonesineen, kuten puun suhteesta ihmisyksilöön, varsinkin lapsiin ja sairaisiin, on lukuisten kansojen tavoissa ja taikakäsityksissä kehittynyt laajaksi maagillisten käsitysten sarjaksi. Näin on asianlaita varsin suuressa määrin suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiassa ja taikakäsityksissä. Näiden kysymysten yksityiskohtainen tarkastelu veisi liiaksi syrjään varsinaisesta aiheestamme; ne ovat kuitenkin tässä esillä olevien seikkojen kanssa siksi läheisessä yhteydessä, että katson voivani niitä vähän laveammaltakin kosketella.
Ensiksikin muistuttaa vasta mainitsemamme Obin ugrilaisten käytäntö monien muiden kansojen tapoja, joiden tarkoituksena on saattaa synnytysjälkeiset puun tahi jonkun muun kasvin yhteyteen. Mecklenburgissa ja Pommerissa viedään heti synnytyksen jälkeen jälkimeno nuoren puun juurelle luulossa, että lapsi kasvaa puun keralla.[309] Saona-heimo Indiassa leikkaa viiden päivän kuluttua syntymisestä napanuoran pois. Sen ottaa kätilövaimo ja panee lehdistä tehtyyn astiaan, jossa on öljyä. Tulisijan tuhka otetaan ulos, kasataan maahan ja astia asetetaan sen huipulle. Pienoiskokoinen jousi ja nuoli pistetään tuhkaan; sitten viedään kaikki vaatteeseen käärittynä kusum-puun (Schleichera trijuga) alle. Menon isä, lausuen samalla: "Minulla on poika, tulkoon hänestä metsänkävijä." Tytölle suoritetaan sama meno, mutta jousen ja nuolen asemasta käytetään bambulastua riisin sekoittamista varten ja sanotaan: "Tulkoon hänestä hyvä perheen emäntä."[310] Kun napanuora irtautui, Maorit veivät lapsen papin luokse. Napanuora haudattiin pyhään paikkaan ja sen päälle istutettiin nuori vesa, jota nimenomaan pidettiin lapsen "elämän merkkinä". Toisen tiedon mukaan haudattiin istukka ja istutettiin puu sen paikan päälle.[311] Fidshisaarelaiset hautaavat napanuoran kokospähkinän keralla, jota koetetaan saada itämään ja kasvamaan. Syntynyt puu tulee lapsen omaisuudeksi.[312] Azteki-pojan napanuora haudattiiu aseiden kuvien keralla paikkaan, jossa voitiin vastaisuudessa taistelun olettaa tapahtuvan.[313]
Luetelluista tapauksista havaitaan useimmissa selvänä ajatus lapsen ja kasvin välille synnytysjälkeisten tahi napanuoran avulla aikaansaatavasta yhteydestä. Ei liene epäiltävää, etteikö tämä ajatus ole ollut juuri Obin ugrilaistenkin tapojen perustana. Kun pidettiin vaikeana muulla tavoin säilyttää ja estää turmeltumasta synnytysjälkeisiä, joiden kanssa lapsen menestyksen ajateltiin olevan riippuvaisuussuhteessa, yhdistettiin lapsen elämä ja kehitys niiden välityksellä kasvavaan luonnonesineeseeu. Tämän toivottiin tuottavan lapselle samanlaista kasvu- ja kehitysvoimaa kuin mitä siinä itsessään piili.
Tämä sama ajatus on ollut perustana useille suomalaisten kansojen taikatoimille ja -käsityksille, ja on se pukeutunut edellisiin verrattaviin tapoihinkin. Suomalaisissa lapsitaioissa on joukko sellaisia, joissa lasten menestymistä tahi terveyttä hankitaan eräänlaisilla puihin ja muihinkin kasveihin kohdistuvilla taikatoimilla. Lapsen menestykseksi viedään se alasti riisuttuna pohjoiseen päin, pohjoispuolella mäkeä kasvavan koivun luo, sivellään kolmasti ylhäältä alaspäin koivun oksan latvalla ja lausutaan:
"Metsän tyttö, metsän akka
Metsän pienet piikaset
Hoiva sulle hoiva mulle;"
sitten mennään taas pohjoiseen päin toisen koivun luo, tehdään sama temppu, sekä vielä kolmannen koivun luo, jossa se uudistetaan, ja sitten mennään taakseen katsomatta takaisin.[314] Jos lapsi ei tavallisella ajalla rupea kävelemään, katsotaan riiden sitä vaivaavan. Sen parantamiseksi asetetaan lapsi pellolle istumaan ja kynnetään auralla tahi kuokalla sen ympärille vako. Sitten kylvetään hampun siemeniä lapsen päälle.[315] Riittä sairastavaa parannetaan myös halkaistujen puiden läpi kuljettamalla.[316] Itkuisaa ja levotonta lasta parannetaan halkaisemalla puu niin suurelle raolle, että lapsi mahtuu siitä, ja pujottamalla hänet siitä kolme kertaa läpi, joka kerran lukemalla isämeitä takaperin.[317]
Näiden tapojen ja taikojen selittelyssä, varsinkin silloin, kun niiden tarkoituksena on määrätyn sairauden parantaminen, on huomioon otettava toinenkin käsitys, nimittäin ajatus taudin siirtämisestä puuhun, joka m.m. hammastaudin parantamisessa näkyy selvänä. Etupäässä taudin siirtoajatukseen näyttää perustuvan suomalainen varastustaudin parannustaika, jossa potilasta kuljetetaan kolmen halkaistun puun läpi. Taian jälkeen näet puut reväistään ylös maasta, upotetaan kivien avulla koskeen sekä loitsitaan:
"Asu paha koskessa kovassa
Ettet riko ristittyä
Etkä kaada kastettua."[318]