Mikä merkitys on vihdoin annettava tavoille asettaa viljaa ja ruoka-aineita synnytysjälkeisten yhteyteen tahi säilyttää niitä viljan säilytyspaikoissa? Puhuttaessa esim. inkeriläisten tavasta asettaa viljanjyviä napaa vasten on muistettava, että jyviä käytetään usein profylaktisesti, vastataioissa varausesineinä, ja että vastasyntyneen kapaloihin ja kehtoon yleisesti asetetaan kaikenlaisia varoesineitä. Jyvien asettaminen nimenomaan lapsen napaa vasten oikeuttaa tässä ottamaan huomioon toisenkin selitystavan. Keinot, joiden avulla lapsen elämä ajatellaan yhdistettävän kasvavaan luontoon, eivät rajoitu yksinomaan edellä tarkasteltuihin, synnytysjälkeisiin kohdistuviin. Samasta ajatusyhteydestä on varmaankin sukeutunut tapa leikata napanuora poikki viljalyhteen päällä ja kylvää verestä kostuneet jyvät lapsen nimeen.[327] Inkeriläinen tapa saattaa palautua juuri tällaiseen mielikuva-analogiaan viljan ja lapsen kasvamisesta.
Selitettäessä Obin ugrilaisten tapaa panna synnytysjälkeisten mukaan ruokatavaroita on huomioon otettava se seikka, että he nähtävästi personifioivat n.s. istukan jonkunmoiseksi lapsionnen jumalattareksi ("lapsen-elättäjä-eukko"), jolle osoittavat palvontaa. Ruokatavarat saattavat tällöin olla tarkoitettu uhriksi tälle jumaluudelle. Mutta tässäkään ei voida olla huomioon ottamatta eräitä toisia näkökohtia. Tapa varustaa synnytysjälkeiset ruokatavaroilla, panna ne säilöön niiden kanssa tahi samaan paikkaan, missä viljaa ja ruokatavaroita säilytetään, ei näytä olevan niinkään satunnainen. Etelä-Jenisein laaksossa asuvien koibalien tapana on kaivaa sille kohdalle jurttaa, jossa lapsi on syntynyt, hauta ja peittää siihen synnytysjälkeiset pannen mukaan vähän jauhopnuroa.[328] Hindut hautaavat napanuoran saman huoneen nurkkaan, missä synnytys on tapahtunut, ja panevat mukaan kurkkuja ja suolaa.[329] Myös on huomioou otettava, että napanuoran säilytyspaikkana on usein vilja-aitta tahi hinkalo. Tässä on mahdollista ajatella olevan kysymyksessä itsensä synnytysjälkeisten ja varsinkin napanuoran personifioiminen, niiden pitäminen elävänä olentona, jonka ajatellaan tarvitsevan ravintoa. On olemassa esimerkkejä siitä, että synnytysjälkeisiä ja napanuoraa pidetään personallisena olentona, lapsen kaksoisveljenä tahi sisarena, ja ajatellaan sen seuraavan lasta syntymällä hänen jälkeensä maailmaan.[330]
Napanuoran suhde lapsen menestymiseen ja kohtaloon, määrätyiden ominaisuuksien hankkiminen lapselle sitä vastaavalla tavoin käsittelemällä on riittävän selvänä näkyvissä tšeremissien ja votjakkien tavoissa napanuoraa leikattaessa ja säilytettäessä. Itämeren suomalaisten tavoissa on vain vähän tietoja vastaavien käsitysten säilymisestä sellaisinaan, mutta niissäkin on viittausta sellaisiin, nimittäin synnytysjälkeisten talteen ottamisessa ja säilyttämisessä.
Jälkimäisten menettelytapoihin on myöhemmin saattanut kyllä olla määräävämpänä synnytysjälkeisten ja napanuoran monenmoinen käyttö aktivisen taikuuden välineinä.
Suomessa käytetään ensiksikin synnytysjälkeisiä ja napanuoraa moniin ehkäisevää laatua oleviin tarkoituksiin. Liperissä synnytysjälkeiset otettiin talteen, kuivattiin saunan uunilla, pantiin vaatepussissa kehtoon pään alle. Näin lapsi pysyi terveenä.[331] Jalasjärvellä lapsi kylvetettiin "jälkimenolla" kolmella saunamatkalla, sitä joka kerta välillä pesemällä. Silloin ei lapsesta tullut itkuisa.[332] Rääkkylässä napanuora kuivataan ja annetaan hienonnettuna lapselle; silloin ei tähän tartu riisi.[333] Tahi pujotellaan lapsi synnyttyään kolmasti puhtiaisten läpi, sitten kun niihin on puhkaistu reikä. Näin ei "yön itkettäjä" eikä muut pahat tarttuneet lapseen.[334]
Parannustarkoituksiin käytetään jälkeisiä esim. ruusulääkkeenä.. jota varten ne kuivataan uunilla ja pannaan korjuuseen,[335] tahi poistetaan niillä kasvoista teeren pisamia ja päivettymistä.[336]
Alkuperäisempiä käsitystapoja kuvastaa tapa leikata vastasyntyneen navan varresta pala ja syöttää se salaa lapsen isälle, jotta tämä alkaisi rakastaa lapsiansa.[337] Samanlaista yhdyssiteen luomista lapsen ja vanhemman välille saattaa tarkoittaa tapa panna napanuora lapsen syntyessä ensin äidin lauteen ympäri, sitten lapsen suuhun.[338] Mainittakoon vielä, että suomalaiset käyttävät synnytysjälkeisiä myös elukoiden lääkitsemiseen, esim. amputautia vastaan[339] ja punataudissa.[340]
Synnytysjälkeisten taikakäytännön monilukuisesta sarjasta on huomioon otettava edelleen ne, joiden tarkoituksena on synnytysjälkeisten avulla antaa täysikasvuiselle ihmiselle tahi eläimille eräitä ominaisuuksia. Ensinnäkin toimittaa syntymäkohtu taikaesineen virkaa varaustaioissa. Tästä pari esimerkkiä. Venäjän Karjalassa varaudutaan pahalta silmältä panemalla aviottomana syntyneen poikalapsen synnytysjälkeiset paljasta rintaansa vasten.[341] Jos jollakulla on taasen tallella syntymäkohtunsa, ja hän sen sotaan lähtiessään kastelee yökasteen vedellä ja panee rinnalleen ihoa vasten sekä kastelee vielä kosken vaahdolla päänsä, hän on rohkea käymään vihollista vastaan eivätkä vihollisen kuulat pysty häneen.[342]
Elköön tässä sivuutettako eräitä eläintaikoja, koska käsitys jälkeläisen suhteesta syntymäkohtuunsa niissä erittäin selvänä on näkyvissä.
Hevosen varsa saadaan kasvamaan suureksi kiinnittämällä sen syntymäkohtu ("syntymäkuotta") tallin lakeen, antamalla siinä kuivaa ja ottamalla aina joku kerta kuukaudessa sateen aikana esille ja piiskaamalla yksikesäisillä pajun vitsoilla. Sitten kohtu pannaan taasen paikoilleen. Näin tulee varsasta myös vireä. Jos taasen kohtua suitaan joka torstai-aamu sellaisen kuusen oksilla, joka on ollut niin lähellä tietä, että ne ovat ylettäneet sukimaan kaikenlaisten kulkijoiden heinäkuormia sekä ruumista kuljetettaessa ruumisarkkua, tulee hevosesta isona kiiltokarvainen.[343] Jos taasen otetaan varsan syntymakohtu, pannaan kodan orrelle, annetaan varsan haistella sitä ja kun se on kuivanut pannaan talteen kunnes hevonen myydään ja tällöin ripustetaan sellaiseen katokseen, jossa se ei kastu ja jossa sitä tuuli aina heiluttelee, niin se hevonen tulee kotiin vaikka kuinka kaukaa, eikä sitä voi pidättää minkäänlainen velho muutoin, kuin varastamalla kohdun ja viemällä sen hevosen kotiin.[344] Tahi naulataan "varsakotti" tallin seinään, annetaan kuivaa siinä, ja sen jälkeen, kun hevonen on myöty ulkopitäjään, otetaan esille ja hierotaan pajassa ahjon tulen päällä ja piiskataan yksikesäisillä pajun vitsoilla. Tällöin hevonen tulee takaisin niin pian kuin kerkiää.[345]