Esimerkkimme eivät kaipaa selityksiä. Ne ovat tyypillisimpiä osoituksia homeopatisesta käsitystavasta, samalla kuin niissä erinomaisesti kuvastuu käsitys yksilön salaperäisestä riippnvaisunssuhteesta organisminsa erillisistä osista.
Lopetan katsaukseni nyt esilläolleeseen aiheeseen mainitsemalla muutamia esimerkkejä toisten suomensukuisten ja eräiden muidenkin kansojen napanuoraan ja synnytysjälkeisiin kohdistuvasta taikakäytännöstä.
Virolaiset ovat käyttäneet napanuoraa ensiksikin aktivisen taikuuden välikappaleena. Se joko säilytettiin tahi suorastaan tuhaksi poltettuna käytettiin lääkkeenä.[346] Syrjänit kuivaavat synnytysjälkeisistä osan ja kantavat sitä ristin ohella amulettina.[347]
Synnytysjälkeiset ja napanuora yleensä, mutta varsinkin sellainen kohtukalvo, joka kokonaisena on syntyvän mukana eheänä tullut ulos (n.s. "onnenhuntu"), ovat saaneet laajan käytännön lukemattomien kansojen taikaluuloissa ja aktivisessa taikuudessa. Poispudonnutta ja kuivattua napanuoran palaa käytetään yleensä amulettina tahi semmoisenaan taikalääkkeenä. Useimmiten ajatellaan sen tuottavan hyötyä ja menestystä lapselle itselleen, vieläpä aikuisenakin.[348] Samalla napanuoraa käytetään onnea tuottavana amulettiua erikoisia tapauksia varten, varsinkin oikeudenkäynnissä.[349] Mutta varsinkin "onnenhuntu" on ollut hyvin haluttu tähän tarkoitukseen. Roomalaisten asianajajat ostelivat sitä tähän tarkoitukseen ja Europassa on se myöhemmin ollut varsinaisen kaupan esineenä.[350] Ennen kaikkea on "onnenhunnun" kanssa syntymistä pidetty onnettaren suosionosoituksena syntyjälle.[351]
Joskin synnytysjälkeisten ja napanuoran käyttö taikomisen välikappaleena ja taianomaisessa lääkitystaidossa saattaa esiintyä sellaisten käsitysten kanssa yhdenaikaisesti, joissa ajatus syntyvän tahi synnyttäjän sympatetisesta suhteesta niihin on todettavissa, on se varmaankin jälkimäisiin käsityksiin verrattuna myöhempisyntyistä. Näiden muunlaatuisia käsityksiä kuvastavien käytäutötapojen ohella on edellisessä mielestäni kyllin selvästi todettu, miten tutki 111 uksenalaisten kansojen luuloissa ja maagillisissa toimituksissa käy johtavana ajatuksena käsitys toiselta puolen synnyttävän ja syntyneen sympatetisesta riippuvaisuussuhteesta synnytysjälkeisiin, toiselta mahdollisuudesta määrätyiden menetelmien avulla synnytysjälkeisten kautta vaikuttaa jälkeläisen menestykseen ja kohtaloon.
[IV. Hammas.]
Käsiteltävän aiheen kannalta saattaa jo a priori päätellä, että hampaisiin organismin osana kohdistuu edellisentapaisia käsityksiä. Ne eivät, kuitenkaan ole tässä yhtä selvinä havaittavissa kuin esim. kynsiä, hiuksia ja synnytysjälkeisiä koskevat taikakäsitykset eivätkä ne ole taikakäytännössäkään saaneet niin laajaa ja monipuolista merkitystä.
Suomalaisten taikaluulojen alalla on havaittavissa eräs yleinen ja sangen yhdenmukainen ryhmä, joka alkuaan on samanlaisesta käsityspiiristä lähtöisin kuin aikaisemmin tarkasteltuihin organismin osiin liittyvät käsitykset.
Suomessa on ensiksikin yleistä, että n.s. alkuhampaiden eli maitohampaiden, s.o. lapsen hampaiden irtautuessa niitä ei heitetä sellaisenaan pois, vaan niiden suhteen menetellään määrätyllä tavalla. Ne heitetään joskus uuniin,[352] useimmin kuitenkin uunin taakse[353] tahi päälle.[354] Erään tiedon mukaan lapsen ensimäinen maitohammas oli lyötävä tervaskantoon ihan näkymättömiin, jolloin ihmisellä oli vahvat hampaat koko elinikänsä,[355] erään toisen mukaan vietiin se avoimeen ruumishautaan saamaan siunausta ruumiin kanssa; tämä esti hammastaudin tulemisen.[356]