Laajin käytäntö on verellä kuitenkin taianomaisessa terapiassa Niistä sairauksista, joita veren välityksellä parannetaan, on ensi sijassa mainittava hammaskipu. Yli Suomen on hammastautia parannettu siten, että kipeätä hammasta kaivellaan puisella tahi metallisella kaivimella, tikulla, neulalla tahi naulalla, suden hampaalla, kokon kynnellä j.n.e. Kaivelemisella on tavallisesti aikaan saatava joko veren vuoto hampaasta tahi kaivimen pään veristyminen.[420] Sangen yleistä on, että kaivin on tehtävä jostakin ruumiin tahi yleensä kuoleman kanssa tekemisissä olleesta esineestä (ruumislauta, ruumisarkku tahi sen kansi, hautaristi) tahi että se on otettu kynnyksestä. Viimeksi mainitussa tapauksessa on erittäinkin sellainen tikku voimakas, joka on otettu kirkon, muutetun huoneen tahi sellaisen huoneen kynnyksestä, jonka yli on kuljetettu ruumiita.[421] Verinen tikku tahi tikut viedään yleensä samoihin paikkoihin kuin mistä se on otettukin. Ne useimmiten suljetaan puuhun kaivettuun reikään, joka tiukasti tukitaan naulalla. Usein on erikoisesti määritelty, mitä laatua kiinnityspuun tahi taiassa muuten käytäntöön tulevan puun tulee olla (pihlaja, leppä, haapa, koivu, honka, kolme yksinäistä pihlajaa j.n.е.). Myöskin saatetaan tikku ottaa tervaskannosta tahi "einepuusta", metsänuotiolla yöllä ihmisen ja tulen välissä olevasta puusta.[422] Joskus tikku on otettava puun pohjoispuolelle kaivetusta kolosta[423] tahi on kuljettava pohjoista suuntaa kunnes määrätty puu tulee vastaan.[424] Toisinaan vaaditaan puulta vielä erikoisempia ominaisuuksia. Sen tulee olla sellainen, joka metsässä tuulella hankaa (naukuu) toista vastaan,[425] tahi uhripuu, johon karhun pääkalloja on ripustettu.[426] Yleisenä ehtona on, että puiden, hampaan kaivin joihin on vietävä, tulee olla yksinäisiä, niin kaukana, että saattaa luulla, ettei niitä koskaan kaadeta.[427]
Tikkujen kiinnityspaikkana ei suinkaan aina ole seisova puu. Ne voidaan panna myös esim. reikään, joka on tehty kolmasti muutetun huoneen seinään veitsellä, ja lyödä kirvespohjalla kiinni,[428] peräseinään kairalla tehtyyn reikään (jolloin hampaankaivin lyödään siihen tulppana)[429] tahi yksinkertaisesti seinän rakoon.[430] Vielä voidaan menetellä niin, että otetaan leppäpölkky, siihen kaivetaan yhdeksän reikää sydämeen asti semmoisella vasenkätisellä kairalla, jonka tekijää ei tunneta, kaivetaan tervaskannosta otetulla tikulla hampaan juurta niin että veri lähtee, pannaan verta reikiin ja lyödään hyvin lujaan. Pölkky pannaan lähteen pohjaan maan sisään.[431]
Taikaan liittyy usein loitsu. Tikkujen päälle lyötäessä sanotaan: "Älä kalua luuta, pait puuta."[432] "Syö mato puuta, mutta älä luuta".[433] "Syö perkele punta ja pehkeitä, Elä kristityn kastetun luita, kalava."[434] Tahi tikkuja puuhun asetettaessa: "Mene tuonne ja anna hänen terveytensä takaisin."[435] "Kidu ja rassaa tässä puussa niinkuin sen ihmisen hampaissa, jonka verta näissä tikuissa on."[436] "Hampaat parantukoon ja puuta kolottakoon."[437] "Syö mato puuta, mutta älä luuta."[438]
Vienankarjalaisissa loitsuissa hammastaudin aiheuttajana, "syöjänä, kaluajana", esiintyy madon ohella jonkinmoinen personifioitu taudinolio, "hiien häkki", "tuonen häkki", "hiien poika". "Tuonen toukka", "hiijen hurtta l. rakki". Loitsu kohdistuu tähän taudinolioon, jota manataan poistumaan hampaasta, ja taikatoimen tarkoituksena on sen poissiirtäminen ja kahlehtiminen.[439]
Se seikka, että puuhun saatetaan naulata paljasta verta[440] ja reikään semmoisenaan syljetään veristä sylkeä,[441] joka sitten tulpalla kahlehditaan, osoittaa, että veren useimmissa tapauksissa ajatellaan sisältävän itsensä taudin aineen, johon siis taikatoimi on kohdistettava.
Taikaopillisen perusajatuksensa kannalta hannnastaudin parannusmenetelmät muodostavat verrattain selväpiirteisen ja yhtenäisen ryhmän. Vallitsevana ajatuksena niissä on taudin siirtäminen taudin aineen tahi aiheuttajan välityksellä. Joskaan tätä käsitystä muistoonpanoissa yleensä, muutamaa kertaa lukuun ottamatta, ei ole ilmaistu, on selvää, että taudin ajatellaan siirtyvän puuhun tahi että tauti jää siihen paikkaan, mihin kaivimet tahi veri on pantu. Tauti ajatellaan välittävän aineen, useimmissa, tapauksissa juuri veren avulla kahlehdittavan, kiinnitettävän, vangittavan siirtopaikkaansa. Jos kaivimet otetaan puusta pois, alkaa tautikin uudestaan, tahi jos puu kaadetaan, tulee pakotus takaisin.[442] Juuri tämän takia on tarpeellista, että taikapuuksi käytetään sellaista, jota ei hakata maahan.
Teknillisessä suhteessa hannnastaudin parannustaiat osoittavat jonkunmoista yhtäläisyyttä m.m. hiuksia taikomisvälineenä käyttävien nefaristen taikojen kanssa. Niiden suhteen on kuitenkin huomiollepantava eräs erotus. Hammastaudin parannuksessa ei ruumiillisen substanssin käsittely aiheuta ihmiseen kokonaisuudessaan kohdistuvia vaikutuksia, eivätkä nämä vaikutukset ole häneen nähden negativisia, vaikkakin taikamenetelmä on sama kuin hiuksia käyttävissä nefarisissa taioissa. Tämä johtuu siitä, että taikavaikutuksen ei nyt ajatella varsinaisesti kohdistuvan sen henkilön olemukseen kokonaisuudessaan, joka on taikomisen esineenä, vaan sen vaikutuksen ala on rajoitettu.
Tässä suhteessa ovat valaisevia taikoihin liittyvät loitsut. Niiden kannalta taikatoimi kohdistuu johonkin personoituun olentoon, joka on hammaskivun syy ja aiheuttaja. Tiedetään, että tauteja sellaisenaan usein personoidaan tahi niiden aiheuttajaksi ajatellaan personoitu paha olento, taudin deemoni. Suomalaisetkin ovat ajatelleet monia sairauksia persouallisiksi, eläviksi olennoiksi. Tällaiseksi ovat he käsittäneet varsinkin ruttotaudin.[443] Monesta muustakin taudista on käsitys sama. Paljon itkevässä lapsessa on "itkettäjä"; jos se heikkoudesta ei voi hallita päätänsä, siinä on "niekku"; nikotuksen aiheuttajana on "nikottaja", koitauti kulkee loitsujen mukaan teitä pitkin, ja eräiden kuumetaudin tilojen aiheuttajana on personoitu olento. Mielipuolisuudenkin syyksi luullaan joskus ruumiillistunutta taudin deemonia. Eräs Viitasaaren tietäjäin luota tullut mielipuoli sanoi heti lääkkeitä nautittuaan luotansa lähteneen mustan metson, jonka perästä hän heti sai järkensä takaisin.[444]
Samoin on asianlaita hammastaudissakin. Sen syynä on aistimilla muka havaittava "hammasmato", joka hammasta jäytää ja syö, tahi nimitetty paha olento, joka aiheuttaa taudin. — Näiden seikkojen valaisemiseksi pysähdyttäköön vieläkin kysymykseen tautien aiheuttajista.
Villikansojen yleinen luulo on, että tauti tahi taudin henki asuu ruumiillistuneena jossakin kivessä, puunsäleessä tahi muussa senlaatuisessa aineellisessa esineessä. Australian alkuasukkaiden keskuudessa noidat vetävät määrätyin tempuin ruumiistansa ulos maagillisen aineksen, jota he nimittävät bolya, ja jonka he kvartsipalan muotoisena voivat saada ottamaan sijansa potilaan ruumiissa. Myöskin vesien henkiolennon, joka oli aikaan saanut taudin erään pojan jalassa, väitettiin taikurien vetäneen esille kipeästä paikasta kiven muotoisena.[445]